Eniten eläinkunnan pääjaksoja on ryhmässä Lophotrochozoa, mutta lajeja on eniten ryhmässä Ecdysozoa. Kun edellistä luonnehtivat lonkeroita kannattelevat lofoforit ja trokoforaksi-nimitetty toukkavaihe, jälkimmäistä luonnehtii ilmiö nimeltä nahanluonti. Näillä eläimillä pehmeitä ihokerroksia peittävä kova kutikula postetaan aika ajoin, jotta eläin voi kasvaa. Ilmiötä säätelee hormoni nimeltä ekdysoni, ja sen ja koko pääjaksoryhmän nimi juontuu kreikan nahanluontia tarkoittavasta sanasta ekdysis (suomalaisessa muodossa ekdyysi, jos niin halutaan). Ryhmää voisi nimittää kotikielisesti nahanvaihtoeläimiksi.
Nahanvaihtoeläinten pääjaksoryhmään, Ecdysozoa, kuuluu kahdeksan pääjaksoa:
- Kinorhyncha, okakaula- eli okapäämadot
- Priapula, makkaramadot
- Nematoda, sukkulamadot
- Nemertea, jouhimadot
- Loricifera, haarniskaiset
- Onychophora, käsnäjalkaiset
- Tardigrada, karhukaiset
- Arthropoda, niveljalkaiset
Tämän artikkelin aiheena ovat sukkulamadot. Artikkelit okakaula- ja makkaramadoista ovat ilmestyneet aiemmin.
Sukkulamatojen 25 000 lajia ovat levinneet kaikkialle maaperään, useimpiin vesiympäristöihin, kosteisiin kasvisolukoihin ja eläinten nesteisiin ja kudoksiin; osa on siis kasvien ja eläinten loisia. Sukkulamatojen lieriömäinen ruumis vaihtelee pituudeltaan vajaasta millimetristä yli metriin. Etupää on useimmiten tylppä, takapää puolestaan ohenee pitkähköksi suipuksi. Ruumiin uloin peite on kova kutikula, joka toimii eräänlaisena ulkoisena tukirankana. Madon kasvaessa siitä luovutaan ja tilalle erittyy uusi tilavampi.
Sukkulamadoilla on ruoansulatuskanava. Verenkiertoelimistö puuttuu. Ravinteet kulkeutuvat madon eri osiin valeruumiinontelon täyttämän nesteen mukana. Ruumiinseinämän kaikki lihakset ovat pitkittäisiä, ja niiden supistelu aiheuttaa piiskamaisen liikkeen.
Suuret määrät sukkulamatolajeja elää kosteassa maassa ja orgaanisen aineksen hajottajina järvien ja merien pohjalla. Niitä tunnetaan 25 000 lajia, mutta arvioidaan, että oikea lajimäärä on kaksikymmenkertainen. Sukkulamadoilla on suunnaton merkitys ravinteiden kierrossa eri ekosysteemeissä, vaikkakaan lajeista ei tiedetä paljoa. Eleganssimato (Chaenorhabditis elegans) on tunnetuin ja paljon tutkittu, ja siitä on tullut biologian tutkimuksessa mallieliö. Sitä on käytetty mm. vanhenemisen tutkimisessa. Eräät kasveissa loisivat lajit voivat olla haitallisia maanviljelylle käydessään satokasvien juurten kimppuun. Sellaisia ovat ankeroiset (heimo Aphelenchoididae luokassa Secernentea).
Eläinten loissukkulamadoissa on maanviljelyn kannalta hyödyllisiä lajeja, jotka loisivat hyönteisissä ja niiden toukissa. Mutta ihminen itsekään ei säästy sukkulamadoilta: ainakin 50 lajia on ihmisen loisia. Kuuluisimpia ovat trikiini (Trichinella spiralis), suolinkainen (Ascaris lumbricoides), koukkumadot (Ancylostoma), verimadot eli filariamadot (Wuchereria), piiskamadot (Trichiuris), guineamadot (Dracunculus) ja etenkin lapsia vaivaava kihomato (Enterobius vermicularis).
Sukkulamatojen pääjakson, Nematoda, luokittelu on vaiheessa. Tutkimustyötä tehdään, ja eri lajien ja ryhmien DNA:ta analysoidaan. Lahkoja on määritelty ainakin parisenkymmentä, mutta niiden väliset ja sisäiset sukulaisuussuhteet ovat vielä paljolti hämärän peitossa. Mahdollisia luokkia ovat:
- Chromadorea. Mahdollisesti kahdeksan lahkoa, joiden lajeilla ruumis jaokkeinen, hajuaistimina toimivat amfidit hyvin kehittyneet ja suolen etuosaan liittyy rauhasia; erityselimet putkimaisia ja toisinaan rauhasekkaita; yleensä merenpohjamatoja.
- Enoplea. Ilmeisesti alkukantaisin (eli lähintä sukua sukkulamatojen kantamuodolle) sukkulamatoryhmä; suoken etuosa liereä tai pullomainen, amfidit taskumaisia; pinta enemmän tai vähemmän sileä; erityselimistö yksinkertainen, joskus vain yksisoluinen. Lahkoja 11.
- Secernentea. Hajuaistimet (amfidit) huokosmaisia tai rakomaisia; erityselimet putkimaisia; suolen etuosassa (ruokatorvessa eli esofaguksessa) kolme rauhasta; siittiörauhasia tavallisesti yksi, sukupuolet erillisiä; aistinpapillit sijaitsevat vain päässä, koirailla voi olla myös häntäpään papilleja; enimmäkseen maalla eläviä; 11 lahkoa.
- Dorylaimea. Hyvin monimuotoinen ryhmä; maaperässä ja makeassa vedessä, ei ollenkaan merissä; enimmäkseen petoja tai kaikkiruokaisia; eräitä kasvien ja joitakin eläinten loisia, kuten lahkot Trichinellida ja Mermithida; pistävät ja imevät ravintonsa neulamaisella, ontolla ja esiintyönnettävällä stiletillä; 8 lahkoa (?).