Eläinten asema eliöiden evoluutiossa 1. Bakteerit 2. Muut eliöt 2.1. Arkeonit 2.2. Aitotumaiset 2.2.1. Kaksisiimaiset (mm. levät, kasvit) 2.2.2. Yksisiimaiset 2.2.2.1. Amebat ja limasienet 2.2.2.2. Peräsiimaiset 2.2.2.2.1. Sienet 2.2.2.2.2. Eläimet
Eläinsolu on eukaryoottinen eli aitotumainen. Siinä on siten kalvon ympäröimä tuma, jossa perintöaines eli deoksiribonukleiinihappo, DNA, sijaitsee kromosomeiksi nimitetyissä rakenteissa. Eläinsolussa on myös muita soluelimiä eli organelleja.
Toisin kuin vihreät kasvit ja muut hiilidioksidia ja vettä sokereiksi yhteyttämään kykenevät eliöt eläimet eivät itse pysty valmistamaan soluissaan eivätkä elimistössään itselleen ravintoa, vaan niiden on otettava se itsensä ulkopuolelta käyttämällä toisia eliöitä ravintonaan. Eläimet ovat täysin toisenvaraisia eli heterotrofisia sienten tavoin, mutta eroavat sienistä siinä, että eivät käytä (yleensä) kuollutta eloperäistä ainesta, jonka seassa tai päällä sienet elävät. Sienisolu absorboi ravinteet ulkopuoleltaan, eläimet taas syövät ravintonsa, ottavat sen sisäänsä ruoansulatuskanavaansa.
Eläinten lisääntyminen on lähes yksinomaan sukusolullista. Erillisiä suvuttomasti lisääntyviä elämänmuotoja ei ole, joten sukupolvenvuorottelu puuttuu, ellei joitakin harvoja tapauksia oteta lukuun. Sukupuolet ovat valtaosin erillisiä, mutta myös hermafroditismia ja partenogeneesiä esiintyy. Hermafrodiiteilla muna- ja siittiörauhaset sijaitsevat samassa yksilössä, ja partenogeneesi on neitseellistä syntymistä: alkion kehitys alkaa ilman siittiön myötävaikutusta. Tällöin jälkeläiset saavat perimänsä vain emoltaan.
Munasolu alkaa alkionkehitysprosessissa jakaantua ensin kahdeksi ja nämä neljäksi soluksi. Solujaot jatkuvat kunnes muodostuu monisoluinen suomuurainta muistuttava, morulaksi nimitetty vaihe. Kun solujen määrä lisääntyy, muodostuu ontto pallo, jota nimitetään blastulaksi. Sen seinämä on yhden solukerroksen muodostama. Lopulta seinämä alkaa työntyä yhdeltä blastulan puolelta onteloa kohti kunnes muodostuu kaksi solukerrosta käsittävän seinämän käsittävä uurnamainen muodostuma, gastrula. Sen muodostumista nimitetään gastrulaatio. Tämän jälkeen alkionkehitys tapahtuu hieman eri tavoin eläinkunnan eri kehityslinjoissa.
- Acoela
- Annelida, nivelmadot
- Arthropoda, niveljalkaiset
- Brachiopoda, lonkerojalkaiset
- Chaetognatha, nuolimadot
- Chordata, selkäjänteiset
- Ctenophora, kampamaneetit
- Cnidaria, polttiaiseläimet (onteloeläimet)
- Cycliophora
- Dicyemida
- Echinodermata, piikkinahkaiset
- Echiura, tähtimadot
- Ectoprocta eli Bryozoa, sammaleläimet
- Entoprocta, pikarimadot
- Gastrotricha, sukaspintaiset
- Gnathostomulida, kampaleukamadot
- Hemichordata, esiselkäjänteiset
- Kinorhyncha, okakaulamadot
- Loricifera, haarniskaiset
- Micrognathozoa
- Monoblastozoa
- Mycostomida
- Myxozoa
- Nematoda, sukkulamadot
- Nematomorpha, jouhimadot
- Nemertea, nauhamadot
- Nemertodermatida
- Onychophora, käsnäjalkaiset
- Orthonectida
- Phoronida, tupsumadot
- Placozoa, laakkoeläimet
- Platyhelminthes, laakamadot
- Porifera, sienieläimet
- Priapula, makkaramadot
- Sipuncula, ruiskumadot
- Syndermata, rataseläimet ja väkäkärsämadot
- Tardigrada, karhukaiset
- Xenoturbellida
Elänpääjaksot näyttävät keskinäisen sukulaisuutensa perusteella muodostavan seuraavanlaisia ryhmiä:
Metazoa, eläinkunta 1. Porifera, sienieläimet 2. Eumetazoa, kudoseläimet 2.1. Ctenophora, kampamaneetit 2.2. muut kudoseläimet 2.2.1. Cnidaria, polttiaiseläimet 2.2.2. Bilateria, kaksikylkiset 2.2.2.1. Deuterostomia, uusisuiset: mm. piikkinahkaiset, esiselkäjänteiset ja selkäjänteiset 2.2.2.2. muut kaksikylkiset 2.2.2.2.1. Lophotrochozoa: mm. laakamadot, Syndermata, sammaleläimet, lonkerojalkaiset, nilviäiset ja nivelmadot 2.2.2.2.2. Ecdysozoa: mm. sukkulamadot ja niveljalkaiset