Cercozoa-pääjakso on muodostettu hyvin monenlaisista aitotumaisista yksisoluisista ns. alkueläimistä molekyylianalyysien perusteella. Morfologisesta moninaisuudestaan huolimatta ryhmää pitävät koossa ribosomien RNA:n ja eräiden muiden molekyylien samankaltaisuus, jonka perusteella ne ovat yhtä ja samaa evoluutiopuun haaraa.
Systemaattinen asema eliökunnassa:
- Esitumaiset, Prokaryota
- Aitotumaiset, Eukarya
- Ekskavaatit, Excavata
- SAR
- Stramenopila (mm. pii- ja ruskolevät)
- Alveolata (mm. itiöeliöt)
- Rhizaria (valejalkaisia eliöitä)
- sädejalkaiset, Radiolaria
- huokoseliöt, Foraminifera
- Cercozoa
- Archaeplastida (mm. kasvit)
- Unikonta, yksisiimaiset (mm. sienet ja eläimet)
Cercozoa kuuluu valejalkaisiin eliöihin, ja niillä on rihmamaiset valejalat ja uintisiimoja. Edelliset toimivat ravinnon pyydystäjinä, jälkimmäiset liikuntaeliminä.
Cercozoa-eliöitä tavataan yleisinä meri-, sisävesi- ja maaekosysteemeissä.
Valtaosa Cercozoa-pääjakson lajeista on toisenvaraisia eli heterotrofeja. Niissä on toisten yksisoluisten, kasvien ja eläinten loisia sekä petoja. Saalistuksen kohteina ovat enimmäkseen bakteerit, mutta myös toiset yksisoluiset, sienet ja jopa pienet eläimet. Ainakin yksi laji on omavarainen eli autotrofi, ja on myös miksotrofeja.
Eräs vähälajinen ryhmä, trooppisissa merissä tavattavat verkkolevät (Chlorarachnea) ovat ravitsemukseltaan miksotrofisia; so. ne pyydystävät bakteereita ja itseään pienempiä alkueliöitä eli protisteja sekä kykenevät myös yhteyttämään. Niiden endosymbioottinen yhteyttävä elin on alkuperältään viherlevä – ei syanobakteeri, kuten yleensä fotosynteettisillä eliöillä. Verkkolevien solut ovat amebamaisia, ja ne voivat muodostaa verkkomaisia limakkoja, jotka pystyvät liikkumaan hitaasti limasienten (Myxomycota) tavoin. Verkkolevät voivat tuottaa paksuseinäisiä lepoitiöitä, joista itää suotuisissa olosuhteissa uusia amebamaisia soluja tai parveiluitiöitä, jotka liikkuvat nopeasti siimansa avulla.
Paulinella chromatophora on ainut tunnettu omavarainen Cercozoa-ryhmän laji, ja sen solussa on suuri makkaramainen kromatofori, joka yhteyttää hiilidioksidia ja vettä auringonvalon avulla. Sen kromatoforin rakenne osoittaa, että se on alkuperältään endosymbionttinen syanobakteeri, kuitenkin eri syanobakteeri kuin varsinaisia viherhiukkasia eli kloroplasteja muodostava. – kuvia
Seuraavassa Cercozoa-pääjakson luokittelu vuodelta 2015 (Ruggiero ja muut 2015). Alajaksoja on kolme, luokkia yhteensä 11.
- Alajakso Endomyxa
- Luokka Ascetosporea: neljä lahkoa (Claustrosporida, Haplosporida, Paradinida ja Paramyxida)
- Luokka Gromiidea: kaksi lahkoa (Gromiida ja Reticulosida)
- Luokka Phytomyxea: kaksi lahkoa (Phagomyxida ja Plasmodiophorida)
- Luokka Vampyrellidea: yksi lahko (Vampyrellida)
- Alajakso Monadofilosa
- Luokka Imbricatea
- Alaluokka Placonuda: viisi lahkoa (Discocelida, Discomonadida, Euglyphida, Marimonadida ja Variglissida)
- Alaluokka Placoperla: viisi lahkoa (Perlofilida, Rotosphaerida, Spongomonadida, Thaumatomonadida ja Zoelucasida)
- Luokka Metromonadea: kaksi lahkoa (Metopiida ja Metromonadida)
- Luokka Sarcomonadea: viisi lahkoa (Cercomonadida, Glissomonadida, Pansomonadida, Pseudosporida ja Sainouroida)
- Luokka Thecofilosea
- Alaluokka Eothecia: neljä lahkoa (Cryomonadida, Ebriida, Matazida, Ventricleftida)
- Alaluokka Phaeodaria: kaksi lahkoa (Eodarida, Opaloconchida)
- Alaluokka Tectosia: yksi lahko (Tectofilosida)
- Luokka Imbricatea
- Alajakso Reticulofilosa
- Luokka Chlorarachnea, verkkolevät: yksi lahko (Chlorarachnida)
- Luokka Granofilosea: neljä lahkoa (Cryptofilida, Desmothoracida, Leucodictyida, Limnofilida)
- Luokka Sciomonadea: yksi lahko (Tremulida)
Luokan Ascetosporea lajit ovat eläinten, erityisesti merten selkärangattomien, loisia, jotka tuottavat rakenteeltaan yksinkertaisia itiöitä. Haplosporida-lahkossa niissä on yksi ainoa tuma, lahkon Paramyxida edustajilla itiöt ovat monitumaisia.
Luokka Phytomyxea (fytomyksidit) sisältää kasvien loisia ja aiheuttavat niissä äkämämäisiä muodostumia. Huomattavimmat niiden aiheuttamat kasvisairaudet ova kaalin ja sen sukulaisten möhöjuuri eli kaalirevännäinen, jota aiheuttaa Plasmodiophora brassicae (kuvia), ja perunarutto, jonka aiheuttaja on Phytophthora infestans (kuvia). Kasvullinen vaihe on monitumainen solu, jota nimitetään plasmodioksi. Se jakautuu lopulta ja muodostaa uusia itiöitä, jotka vapautuvat isännän solujen hajotessa. Eri vaiheissa muodostuu lepoitiöitä ja liikkuvia tsoospooreja. Jälkimmäisillä on kaksi siimaa. Plasmodion jakautuvat tumat ovat luonteenomaisen ristimäisiä muodoltaan.
Perinteisesti fytomyxideihin kuuluvan lahkon Plasmodiophorida lajeja on pidetty limasieninä, joita ne muistuttavat plasmodioltaan (em. kaalirevännäinen kuuluu tähän lahkoon). Genetiikan ja hienorakenteen tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että niiden paikka eliökunnan luokittelussa on Cercozoa-pääjakson fytomyksidien luokassa.
Monadofilosa-alajakson lajit ovat amebamaisia, joko kuorellisia tai kuorettomia. Niitä tavataan merissä, makeissa vesissä ja sammalikoissa. Osa on siimallisia, ja ne liikkuvat etupään värekarvojen ja/tai rihmamaisten pseudopodien avulla. Luokkia alajaksossa on neljä. Imbricatea-luokkaan kuuluvilla on pinnallaan piipitoisia suomuja.