Kortteet ja saniaiset

 

Kortteet ja saniaiset muodostavat monilofyyttien ryhmän (Monilophyta), joka aloitti evoluutiotaivalluksensa devonikaudella noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Kivihiilikauden (360-285 milj. v. sitten) rämeillä kortteet ja saniaiset kasvoivat yhdessä liekomaisiin kuuluvien jättiläispuiden kanssa. Nykyään saniaisia on noin 12000 lajia, ja niitä kasvaa runsaiten ja monimuotoisimmin tropiikissa, mutta myös lauhkean vyöhykkeen metsissä, ja jotkut lajit ovat sopeutuneet kuiviin olosuhteisiin.

Monilofyytit ovat läheisempää sukua siemenkasveille kuin liekomaisille. Siihen viittaa se, että siemenkasveilla ja saniaisilla on yhteisiä ominaisuuksia, joita ei löydy liekomaisilta. Saniaisten ja siemenkasvien lehdet ovat ns. megafyllejä, eli niissä on kuljetussolukkojen muodostamien suonten verkosto (liekomaisten mikrofylleissä on vain yksi lehtisuoni). Saniaiset ja siemenkasvit muodostavat kladin, evoluutiopuun oksan, jota nimitetään eufyllofyyteiksi (Euphyllophyta, ’aitolehtikasvit’). Eufyllofyyttien juuretkin ovat edistyneempää tyyppiä: ne voivat haarautua mistä kohdasta tahansa ja siten lisätä vettä ja ravinteita absorboivaa pinta-alaa tehokkaammin kuin halkihaaraisesti kasvavat liekomaisten juuret.

Monilofyyttien ryhmä sisältää seuraavat kladit (monofyleettiset ryhmät):

  1. Equisetales: kortekasvit.
  2. Ophioglossales: käärmeenkielikasvit.
  3. Psilotales: haarusanikkaiskasvit.
  4. Marattiales.
  5. Leptosporangiaatit
    1. Osmundales: kuningassaniaiskasvit.
    2. Hymenophyllales: sammalsaniaiskasvit.
    3. Gleicheniales: mm. aurinkosaniaiskasvit.
    4. Schizaeales.
    5. Salviniales: ormiokasvit ja kellussaniaiskasvit.
    6. Cyatheales: saniaispuukasvit.
    7. Polypodiales: mm. tesmasaniaiskasvit, sanikkakasvit, raunioiskasvit ja kallioimarrekasvit.
Kortekasvit

Kortteet (Equisetum) on noin 20-lajinen suku, joka muodostaa yksinään lahkon Equisetales ja kortekasvien heimon Equisetaceae. Samaan lahkoon yhdistettiin aiemmin joukko fossiilisia taksoneita, kuten jättimäiset kortepuut (Calamites). Nyt kuitenkin ollaan sitä mieltä, että nykyiset kortteet ovat läheisempää sukua saniaisille, kun taas suurin osa muinaisista fossiileista muodosti oman kehityslinjansa, jolle on annettu nimeksi Sphenophyta. Niiden rinnalla kasvoi toki jo aitoja kortteitakin, joiden fossiileja on devoni- ja kivihiilikautisissa kerrostumissa.

Kortteet on helppo tunnistaa nivelikkäistä ja lehdettömistä varsista ja niiden päähän kehittyvistä itiötähkistä. Suku on levinnyt enimmäkseen pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeaan vyöhykkeeseen ja Etelä-Amerikkaan. Vanhan maailman tropiikissa esiintyy vain yksi laji.

Suomessa on kahdeksan alkuperäistä ja vakiintunutta kortelajia: peltokorte (Equisetum arvense), järvikorte (E. fluviatile), kangaskorte (E. hyemale), suokorte (E. palustre), lehtokorte (E. pratense), hentokorte (E. scirpoides), metsäkorte (E. sylvaticum), kirjokorte (E. variegatum).

Peltokorte kasvattaa itiöpesäketähkän ja yhteyttävän verson eriaikaisesti. Se on meillä yleinen rikkakasvi. – By Edward Step [Public domain], via Wikimedia Commons.
käärmeenkielikasvit

Käärmeenkielikasvit ( heimo Ophioglossaceae lahkossa Ophioglossales) on niin ikään lahkonsa ainoa heimo. Molekyylikello osoittaa, että ryhmä on noin 160 miljoonaa vuotta vanha. Aiemmin ei käärmeenkielikasveja pidetty saniaisten sukulaisina pääasiassa siksi, että kehittyvät lehdet eivät ole kiertyneet sisäänpäin kuten muilla saniaisilla.

Käärmeenkielikasveja tavataan lähes kaikkialla maapallolla kuivimpia alueita lukuun ottamatta. Sukuja on neljä ja lajeja noin 80; maassamme kasvaa niistä kahdeksan: noidanlukkoja (Botrychium) ja käärmeenkieliä (Ophioglossum).

Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) kasvaa Suomessa yleisenä hiekkaisilla kedoilla. Lehti on erilaistunut yhteyttäväksi osaksi ja itiöpesäkelehdeksi. – Tekijä: 511 Botrychium vulgare, B. matricariae.jpg: Dim Grits (511 Botrychium vulgare, B. matricariae.jpg) [Public domain], lähde: Wikimedia Commons.
haarusanikkaiskasvit

Haarusanikkaisia (heimo Psilotaceae) pidettiin varhemmin varhaisimpien halkihaaraisesti kasvavien putkilokasvien (esim. Rhynia, Psilophyton) sukulaisina, mutta samankaltaisuus on osoittautunut konvergenttisen evoluution tulokseksi.

Lehtien yksinkertaisuus muistuttaa liekomaisten mikrofyllejä. Haarusanikkaiset ovat kaukaista sukua käärmeenkielikasveille, ja niillä on  joitakin morfologisia yhtäläisyyksiä.

Haarusanikkaiskasveja tunnetaan noin 12 lajia, jotka ryhmitellään kahdeksi suvuksi. Lajit kasvavat kaikkialla tropiikissa ja lämpimillä alueilla, missä on tarpeeksi kosteutta. Meitä lähinnä niitä on Lounais-Euroopassa.

Haarusanikkainen (Psilotum nudum). – Tekijä: Vojtěch Zavadil [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], Wikimedia Commonsista.
marattiales

Tässäkin lahkossa on vain yksi heimo, Marattiaceae, joka käsittää kuusi sukua ja noin 135 lajia. Lahkoa edustavat myös eräät fossiiliset puumaiset saniaiset. Marattiaceae-heimon saniaiset kasvavat maapollon trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla; Euroopasta ne puuttuvat.

Marattia salicina on suurikokoinen saniainen, joka kasvaa luontaisesti Uudessa-Seelannissa ja Etelämeren saarilla. – Tekijä: Kahuroa [Public domain], Wikimedia Commonsista.
leptosporangiaatit

Jäljellä olevat seitsemän saniaislahkoa muodostavat yhtenäisen kladin eli haaran evoluutiopuussa. Niille on ominaista se, että itiöpesäkkeet kehittyvät yhdestä ainoasta lehden päällysketon solusta, kun sen sijaan edellisillä saniaislahkoilla, liekomaisilla ja siemenkasveilla itiöpesäkkeet saavat alkunsa monesta solusta – näitä sanotaan eusporangiaateiksi. Suurin osa nykysaniaisista kuuluu leptosporangiaatteihin.

Leptosporangiaateilla itiöpesäkeryhmät eli sorukset ovat usein suomumaisen rakenteen, indusiumin, peittämiä. Indusiumin muoto auttaa usein näiden saniaisten tunnistamisessa.

kuningassaniaiskasvit

Osmundales-lahkon ainoa heimo on Osmundaceae, kuningassaniaiskasvit. Niiden sukulaisia tunnetaan jo permikauden fossiileista. Nykyisessä heimossa on neljä sukua ja 23 lajia, jotka ovat levinneet lähes koko maapallolle kuumia autiomaita lukuun ottamatta. Kuningassaniaiskasvien lahkossa esiintyy itiöpesäketyyppi, joka on käärmeenkielikasvien ja leptosporangiaattien välimuoto.

Kuningassaniainen (Osmunda regalis). – Christian Fischer [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], Wikimedia Commonsista.
sammalsaniaiskasvit

Lahkossa Hymenophyllales on ainoastaan sammalsaniaiskasvien heimo (Hymenophyllaceae). Saniaisille epätyypillisesti sen lajeilla on vain yhden solukerroksen paksuiset, ohuet lehdet. Lahko erilaistui noin 243 miljoonaa vuotta sitten.

Sammalsaniaiskasveihin kuuluu kaksi sukua ja noin 650 lajia. Niitä tavataan kaikkialta tropiikissa ja lauhkean vyöhykkeen sademetsissä, lähimmät esiintymät ovat Norjassa.

Katvesammalsaniainen (Hymenophyllum tunbrigense). – Tekijä: Uwe und Lukas [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], Wikimedia Commonsista
Aurinkosaniaiskasvit

Lahkossa Gleicheniales on kolme heimoa, jotka muodostavat yhtenäisen ryhmän, ja joilla on pitkä fossiilihistoria. Ne ovat hyviä menneisyyden – ja nykyisyyden – trooppisten kasvillisuusalueiden indikaattoreita. Nykyiset heimot ovat:

  • Aurinkosaniaiskasvit, Gleicheniales: sukuja 6, lajeja n. 165; heimo on pantrooppinen (kasvaa kaikkialla tropiikissa). 
    Gleichenia polypodioides -aurinkosaniainen Etelä-Afrikasta. – Tekijä: Paul venter [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) tai GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)], Wikimedia Commonsista
  • Dipteridaceae: sukuja 2, lajeja 9; trooppinen Aasia ja Australaasia.
  • Matoniaceae: sukuja 2, lajeja 4; Malesian kasvistoalue.
Schizaeales

Lahkolla ja sen ainoalla heimolla Schizaeaceae ei ole suomenkielistä nimeä, eikä ihme, sillä se on levinneisyydeltään trooppinen, vain Amerikassa se ulottuu lauhkeaan vyöhykkeeseen. Sukuja siinä on neljä, lajeja noin 190. Erikoispiirteenä on lehtien reunoissa olevat sporangioforit eli pesäkekannattimet, joissa itiöpesäkkeet sijaitsevat.

Schizaea pusilla Pohjois-Amerikasta. – Tekijä: Nathaniel Lord Britton & Addison Brown [Public domain], lähde: Wikimedia Commons.
ormio- ja kellussaniaiskasvit

Nämä kaksi vesisaniaisheimoa muodostavat lahkon Salviniales. Sen lajit ovat erilaisitiöisiä. Itiöpesäkkeet sijaitsevat ns. sporokarpeissa, jotka ovat kovapintaisia rakenteita. Tämän arvellaan olevan sopeutuma vesielämään.

  • Ormiokasvit, Marsileaceae: sukuja 3, lajeja n. 65; levinneisyydeltään lähes yleismaailmallinen kylmimpiä ja kuivimpia alueita lukuun ottamatta; Suomessa ormio (Pilularia globulifera) kirkasvetisissä järvissä mineraalipohjalla Etelä-Hämeessä harvinaisena.

    Ormio. – Wikimedia commons. Original book source: Prof. Dr. Otto Wilhelm Thomé Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz 1885, Gera, Germany.
  • Kellussaniaiskasvit, Salviniaceae: vapaasti kelluvia vesikasveja; sukuja 2, lajeja n. 20; eteläinen Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Etelä-Eurooppa ja Länsi-Aasia sekä Vanhan maailman tropiikki. 
    Kellussaniainen (Salvinia natans). – Tekijä: Le.Loup.Gris [GFDL 1.3 (www.gnu.org/licenses/fdl-1.3.html) tai CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], Wikimedia Commonsista.
saniaispuukasvit

Saniaspuukasvit, Cyatheaceae, ovat ainoa heimo lahkossaan. Aiemmin ne jaettiin kahdeksaksi eri heimoksi, sillä ryhmässä on hyvin vaihtelevannäköisiä lajeja; on mm. puumaisia ja maavarrellisia, tavanomaisemman saniaismaisia. Kaikilla on kuitenkin samanlainen itiöpesäkkeen rakenne.

Saniaispuukasvit jaetaan kahdeksaksi alaheimoksi, joissa on yhteensä 12 sukua ja noin 700 lajia. Ne kasvavat tropiikissa ja eteläisellä pallonpuoliskolla myös subtrooppisilla ja kosteilla lauhkeilla alueilla.

Cyathea arborea -saniaispuita. – Tekijä: Patrice78500 [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], Wikimedia Commonsista.
muut saniaiset: lahko polypodiales

Jäljellä olevat kahdeksan saniaisheimoa muodostavat lahkon Polypodiales. Siihen kuuluu nykyisten saniaislajien suuri enemmistö, kuten myös Suomen saniaisten enemmistö.

  • Lonchitidaceae: sukuja 1, lajeja 2; trooppinen Amerikka, trooppinen Afrikka ja Madagaskar.
  • Saccolomataceae: sukuja 1, lajeja 12; trooppinen Amerikka, Madagaskar, trooppinen Aasia, Australaasia ja läntiset Tyynenmeren saaret.
  • Cystodiaceae: sukuja 1, lajeja 1; Borneo ja siitä itään olevat saaret.
  • Lindsaeaceae: sukuja 6, lajeja 220; tropiikki.
  • Tesmasaniaiskasvit, Dennstaedtiaceae: sukuja 10, lajeja 240; yleismaailmallinen levinneisyys, puuttuu kylmyys- ja kuivuusaavikoilta; Suomessa sananjalka (Pteridium aquilinum), joka on levinnyt lähes kaikkialle planeetallamme. 
    Sananjalka. – Tekijä: by Thomas Moore ; edited by John Lindley ; nature-printed by Henry Bradbury. (The ferns of Great Britain and Ireland.) [Public domain], lähde: Wikimedia Commons.
  • Sanikkakasvit, Pteridaceae: sukuja n. 45, lajeja n. 1150; lähes kosmopoliittinen heimo. Suomessa harvinisena pohjoisessa liesu (Cryptogramma crispa). 
    Liesu. – Tekijä: Bernd Haynold [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) tai CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], Wikimedia Commonsista.
  • Raunioiskasvit, Aspleniaceae: sukuja 23, lajeja n. 2780; kosmopoliittinen levinneisyys, puuttuu aavikoilta; Suomessa kampasaniainen (Blechnum spicant; harvinainen), muutama raunioislaji (Asplenium), kotkansiipi (Onoclea struthiopteris), kolme kiviyrttilajia (Woodsia), kolme metsäimarrelajia (Gymnocarpium), kaksi loikkolajia (Cystopteris), kaksi hiirenporraslajia (Athyrium), myyränporras (Diplazium sibiricum; harvinainen) ja kaksi nevaimarrelajia (Thelypteris). 
    Hirvenkieli (Asplenium scolopendrium). – Tekijä: Abalg [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) tai CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], lähde: Wikimedia Commons.
  • Kallioimarrekasvit, Polypodiaceae: n. 76 sukua, n. 4070 lajia; levinneisyys yleismaailmallinen; Suomessa kallioimarre (Polypodium vulgare), harvinaisena kaksi härkylälajia (Polystichum) sekä kuusi alvejuurilajia (Dryopteris). 
    Kallioimarteen lehtiä. – Tekijä: H. Zell [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) tai CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], Wikimedia Commonsista.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *