Hiljaisissa vesissä, niin suolaisissa kuin makeissakin, elää yleisinä levien ja pohjalietteen seassa mikroskooppisia, ripsieliöitä (Ciliata) ulkoisesti muistuttavia monisoluisia eläimiä. Ne ovat sukaspintaisia (Gastrotricha). Niitä tunnetaan ainakin 790 lajia.
Sukaspintaiset ovat matomaisia, vatsapuoleltaan litteitä ja ripsellisiä. Niiden selkäpuoli ja kyljet ovat tavallisesti piikkisen, suomuisen tai kyhmyisen kutikulan peittämiä. Ruoansulatuskanavassa on erotettavissa lihaksikas nielu ja suora suoli, joka päättyy eläimen takapäässä sijaitsevaan peräaukkoon. Erityselimistö koostuu kahdesta protonefridiosta, jossa on liekkisoluja, tai yhdestä ja useammasta vatsarauhasesta. Nielun molemmin puolin sijaitsevat gangliot, joista lähtee ruumiin kummallekin kyljelle hermo. Sukaspintaiset ovat hermafrodiitteja, joskin joillakin lajeilla siittiörauhaset ovat surkastuneet, jolloin ne ovat käytännössä naaraita. Joillakin lajeilla esiintyy kahdenlaisia munia. Kehityksessä ei ole toukkavaiheita.
Sukaspintaisten pääjakso, Gastrotricha, kuuluu samaan Lophotrochozoa-pääjaksoryhmään kuin esim. laakamadot, lonkerojalkaiset, sammaleläimet, nivelmadot ja nilviäiset. Pääjaksossa on vain yksi luokka, joka on jo vanhastaan jaettu kahteen lahkoon morfologisin perustein.
- Lahkon Macrodasyida lajeilla ei ole protonefridioita, ja ne ovat hermafrodiitteja. Lajit elävät merien rantahiekassa. Sukuja: Cephalodasys, Macrodasys.
- Chaetonotida-lahkon lajeilla on parilliset protonefridiot, ja lisääntyminen on partenogeneettistä eli neitseellistä, koiraat kun puuttuvat. Lajit elävät pääasiassa makeassa vedessä, suku Neodasys on mereinen. Muita sukuja ovat Chaetonotus, Stylochaeta, ja Lepidodermella.
Tässä yhteydessä mainittakoon vielä Lophotrochozoa-ryhmään kuuluva pääjakso Cycliophora, jonka ainoa tunnettu laji on Symbion pandora. Se löydettiin vuonna 1995 hummerin suuosista. Se on pieni, maljamainen eläin, jonka ruumiinrakenne on ainutlaatuinen ja elämänkierto omalaatuinen. Koiraat tekevät naaraat kantaviksi niiden vielä ollessa emonsa sisällä. Hedelmöityneet naaraat lähtevät emostaan ja asettuvat johonkin toiseen hummerin osaan ja vapauttavat jälkeläisensä. Nämä ilmeisesti lähtevät hummerista ja etsivät uuden isännän.
