Lamiidien kladi eli kehityshaara on nimetty siihen kuuluvan suuren kasviheimon, huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) mukaan ja käsittää nykykasveista huomattavan suuren osan: melkein 51 000 tunnettua lajia, suunnilleen saman verran kuin yksisirkkaiset eli noin neljänneksen aitokaksisirkkaisista. Joukkoon mahtuu siten melkoista vaihtelua, ja kaikenlaisia kasvien elomuotoja siitä löytyykiin loisruohoista puihin. Niinpä lamiidi-kladille ei ole löydetty apomorfioita, ominaisuuksia, jotka olisivat kehittyneempiä kuin niiden kantamuodon vastaavat.
Ehkä noin runsaat 100 miljoonaa vuotta sitten alkoi lamiidien erityminen nykyiseksi kahdeksaksi lahkoksi: Icacinales, Metteniusales, Garryales (mm. kiiltopensaat), Gentianales (mm. katkerokasvit), Boraginales (lemmikkikasvit), Vahliales, Solanales (mm. koisokasvit) ja Lamiales (mm. huulikukkaiskasvit). Heimoja niissä on yhteensä nelisenkymmentä.
Lahkot Icacinales ja Metteniusales
Icaccinales-lahkossa on vain kaksi heimoa.
Oncothecaceae sisältää kaksi lajia Uudessa-Kaledoniassa kasvavia pyöreälatvaisia puita ja pensaita. Kumpikin laji kuuluu yhteen ja samaan sukuun Oncotheca.
Icacinaceae-heimossa on trooppisien vyöhykkeen puita, pensaita ja köynnöksiä, jotka kiipeilevät kärhiksi muuntuneitten varrenhaarojen avulla. Niitä tunnetaan 150 lajia, jotka ryhmittyvät 25 suvuksi. Runsaslajisimmat suvut ovat Iodes ja Pyrenacantha, kummassakin on 29 lajia.
Kiiltopensasmaisten lahko, Garryales
Lahko on Lamiidien vanhimpiin kuuluva, iäksi on arvioitu 114 miljoonaa vuotta. Vähälajisena se on jäänne menneiltä ajoilta, ja siinä on kaksi heimoa.
Rohtoparkkipuu
Rohtoparkkipuukasvien heimoon, Eucommiaceae, kuuluu vain yksi laji: rohtoparkkipuu, Eucommia ulmoides. Se on Kiinassa kasvava, luonnossa vaarantunut kausivihanta puu, jolla on yksineuvoiset kukat ja maitiaisnesteelliset kaarna ja lehdet. Kukat ovat kehättömiä ja tuulipölytteisiä. Hedelmä on litteä samara eli siivellinen pähkylä.
kiiltopensaskasvit
Kiiltopensaskasvit, heimo Garryaceae, koostuu vain kahdesta suvusta ja 19 lajista, jotka kasvavat kahdella eri alueella. Kiiltopensaat (Aucuba, 4 lajia) kasvavat Itä-Aasiassa ja suvun Garrya 15 lajia Pohjois-Amerikan länsiosissa Washingtonista Väli-Amerikkaan. Kasvumuodoltaan ne ovat ainavihantia puita tai pensaita. Kukat ovat yksineuvoisia ja sijaitsevat tiiviissä tai riippuvissa kukinnoissa. Hedelmä on marja, jonka päähän jää emin vartalo.
Katkeromaiset, lahko Gentianales
Katkeromaisten lahkon tuntomerkkejä ovat puusolukon putkiloiden rengashuokoset, vastakkainen lehtiasento ja se, että kukin lehtipari on yhtynyt varren poikki. Siemenen vararavinto eli endospermi syntyy siten, että vain emotuma jakautuu monta kertaa eikä tumia erottavia solun seiniä muodostu (nukleaarinen endospermi).
Lahkon iäksi on arvioitu 71 – 108 miljoonaa vuotta. Siihen kuuluu nykyisellään viisi heimoa.
matarakasvit
Matarakasvit, heimo Rubiaceae, ovat puita, pensaita, köynnöksiä, epifyyttejä (päällyskasveja) tai yksi- tai monivuotisruohoja. Kukat ovat tavallisimmin ryhmittyneet kertokukinnoiksi ja ovat säteittäissymmetrisiä, harvoin vastakohtaisia, ja yleensä kaksineuvoisia. Hedelmä on mehevä tai kuiva marja tai luumarja, joskus lohkohedelmämäinen tai pieni pähkinä.
Heimon edustajia tavataan kaikkialla maapallolla kylmimpiä ja kuivimpia alueita lukuun ottamatta.
Matarakasvisukuja on 539, lajeja 13620. Seuraavassa taulukossa tunnetuimpia sukuja:
maratit, Asperula, 193 lajia ajukepensaat, Balmea, 1 laji morsiustähdet, Bouvardia, 51 lajia buffalonsarvipuut, Burchellia, 1 laji matroonapuut, Calycophyllum, 11 lajia oksetusjuuret, Carapichea, 6 lajia kiinapuut, Cinchona, 23 lajia kahvipensaat, Coffea, 124 lajia koprosmat, Coprosma, 110 lajia tähkämatarat, Crucianella, 30 lajia ristimatarat, Cruciata, 8 lajia matariot, Diodia, 22 lajia matarat, Galium, 622 lajia gardeniat eli keikarinkukat, Gardenia, 133 lajia tulipensaat, Hamelia, 17 lajia kaunolehdet, Hoffmannia, 112 lajia keijunsilmät, Houstonia, 24 lajia tähtikukat, Ixora, 544 lajia manettiat, Manettia, 125 lajia kratomit, Mitragyna, 10 lajia nonit, Morinda, 44 lajia huiviot, Mussaenda, 186 lajia muurahaispallot, Myrmecodia, 27 lajia korallimättäät, Nertera, 9 lajia johimbepuut, Pausinystalia, 5 lajia viisikit, Pentas, 16 lajia pallomatarat, Phuopsis, 1 laji paimenettaret, Phyllis, 2 lajia kanarianriippapensaat, Plocama, 34 lajia kahvikit, Psychotria, 1858 lajia helokellot, Rothmannia, 41 lajia krapit eli värimatarat, Rubia, 83 lajia serissat, Serissa, 1 laji sinimatarat, Sherardia, 1 laji koirikit, Theligonum, 4 lajia kynsiliaanit, Uncaria, 40 lajia toppiot, Valantia, 7 lajia
Katkerokasvit
Katkerokasvien heimoon, Gentianaceae, kuuluu sekä omavaraisia lehtivihreällisiä että sienijuuren varassa eläviä, toisinaan lehtivihreättömiä ruohoja. Ne ovat kaljuja ja yksi- tai monivuotisia. Lisäksi heimossa on pensaita, puita ja köynnöksiä. Lehtiasento on tavallisesti vastakkainen, ja lehdet ovat yksinkertaisia ja korvakkeettomia. Tavallisesti kaksineuvoiset kukat sijaitsevat kaksihaaraisissa viuhkoissa eli dikaasioissa; ne voivat olla kerrannaisia. Hedelmät ovat tavallisesti kahdeksi liuskaksi avautuvia kotia, harvoin marjoja.
Katkerokasveja tavataan lähes koko maapallolla. Suurin lajikirjo kasvaa lauhkeilla ja vuoristoalueilla. Lajimäärä on kaikkiaan 1690, ja lajit muodostavat 101 sukua.
Katkerokasvisukuja: Keltasapet, Blackstonia, 4 lajia Sapet, Centaurium, 20 lajia Katkeroiset, Cicendia, 2 lajia Eustomat, Eustoma, 3 lajia Sinisilmät, Exacum, 65 lajia Katkerot eli sinikat, Gentiana, 334 lajia Ketokatkerot, Gentianella, 275 lajia Kuningatarkatkerot, Ixanthus, 1 laji Tähtikatkerot, Lomatogonium, 24 lajia
Strykniinipähkinäkasvit
Strykniinipähkinäkasvien heimo, Loganiaceae, koostuu 390 lajista ruohoja, pensaita, puita ja liaaneja, joiden mahla on kirkasta. Lehdet ovat vastakkaisia tai kiehkuroissa, joskus ruodittomia. Korvakkeet voivat muodostaa varren ympärille tuppimaisen muodostuman (korvaketuppi). Lehdet ovat harvoin hyvin surkastuneita, jolloin vihreät varret huolehtivat fotosynteesistä. Kukinnot ovat terminaalisia tai lehtihankaisia, harvoin lehtivastaisia, suojuksellisia viuhkoja tai röyhymäisiä, toisinaan terttuja tai sarjoja. Joskus kukat voivat sijaita yksittäin. Hedelmätyyppi on kota tai lohkohedelmä, harvoin luumarja.
Levinneisyydeltään heimo on pantrooppinen, vain muutama laji kasvaa lauhkeassa vyöhykkeessä, ei kuitenkaan Euroopassa. Heimo luokitellaan 15 suvuksi, joista tunnetuimmat ovat puuntojuuret (Spigelia) ja strykniinipähkinät (Strychnos). Edellisiä on 50, jälkimmäisiä 190 lajia.
Gelsemiaceae
Pieni Gelsemiaceae-heimo käsittää kirkasmahlaisia pensaita, puita ja puutuvia köynnöksiä, jotka kiipeilevät kiertymällä tuen ympärille. Lehdet ovat vastakkaisia tai kiehkuroissa ja ruodillisia, korvakkeet toisinaan surkastuneita tai harvoin tupen muodostavia. Säteittäiset ja kaksineuvoiset kukat sijaitsevat aksillaarisissa tai terminaalisissa viuhkoissa, jotka voivat olla järjestyneet kertokukinnoiksi.
Heimon levinneisyys on pääasiassa paleotrooppinen (Vanhan maailman tropiikki), mutta lajej on myös Pohjois-Amerikan kaakkoisosista Etelä-Amerikan Guianan alueelle. Sukuja on kolme, lajeja 11, joista kahdeksan suvussa Mostuea.
Oleanterikasvit
Oleanterikasvien, Apocynaceae, suuressa heimossa on monipuolinen kattaus eri kasvumuotoja mangrovekasveista, puista ja pensaista ruohoihin ja kaktusmaisiin mehikasveihin. Niiden lehdet ovat yksinkertaisia, tavallisesti vastakkain tai kiehkuroissa, korvakkeellisia tai korvakkeettomia, joskus surkastuneet piikeiksi tai suomuiksi, ja eräällä lajilla ne ovat kannumaisia. Kukat ovat säteittäisiä ja kaksineuvoisia, usein tuoksuvia tai pahanhajuisia, ja sijaitsevat erilaisissa ja eri asemissa olevissa kukinnoissa tai yksittäin. Hedelmä on enimmäkseen kahdesta (tai yhdestä) tuppilosta koostunut, harvoin mehevän marjamainen.
Oleanterikasveja tavataan lähes kaikkialta maapallolla. Eniten lajeja on kuitenkin tropiikissa ja lämpimillä alueilla, ja eteläinen Afrikka on lajistoltaan erityisen runsas.
Kaikkiaan heimossa on 322 sukua ja 4300 lajia. Siihen kuuluvat myös kasvit, jotka aikoinaan erotettiin omaksi heimokseen Asclepiadaceae eli käärmeenpistonyrttikasvit, johon Suomen ainoa oleanterikasvilaji kuului (kyseessä on maamme eteläisimmässä osassa kasvava käärmeenpistonyrtti, Vincetoxicum hirundinaria). Nykyään oleanterikasvit jaetaan viiteen alaheimoon: Rauvolfioideae (79 sukua), Apocynoideae (77 sukua), Periplocoideae (30 sukua), Secamonoideae (6 sukua) ja Asclepiadoideae (130 sukua).
OLEANTERIKASVISUKUJA vahapensaat, Acokanthera, 5 lajia adeniumit, Adenium, 5 lajia malatit, Aganosma, 8 lajia kustaankukat, Allamanda, 15 lajia saitanpuut, Alstonia, 40 lajia tuikit, Amsonia, 19 lajia silkkiköynnökset, Araujia, 10 lajia silkkiyrtit, Asclepias, 125 lajia suppiloköynnökset, Beaumontia, 9 lajia madarit, Calotropis, 3 lajia sarviot, Caralluma, 28 lajia kapmaanluumut, Carissa, 7 lajia katarat, Catharanthus, 8 lajia surmanpuut, Cerbera, 2 lajia lyhdyt eli mehilyhdyt, Ceropegia, 160 lajia sorvapuut, Couma, 6 lajia purppuraköynnökset, Cryptostegia, 2 lajia hukankierrot, Cynanchum, 225 lajia pussiköynnökset, Dischidia, 80 lajia jelutonit, Dyera, 2 lajia mehihattiot, Hoodia, 14 lajia posliinikukat, Hoya, yli 200 lajia huerniat, Huernia, 67 lajia kopsiat, Kopsia, 22 lajia maljaköynnökset, Mandevilla, 130 lajia kondurangot, Marsdenia, 200 lajia oleanterit, Nerium, 1 laji eteläntähdet, Oxypetalum, 125 lajia paksujalat, Pachypodium, 25 lajia silkkisarvet, Periploca, 11 lajia temppelipuut eli plumeriat, Plumeria, 8 lajia käärmepuut, Rauvolfia, 80 lajia kumiliaanit, Saba, 3 lajia raatokukat, Stapelia, 47 lajia strofantit, Strophanthus, 38 lajia palliot, Tabernaemontana, 110 lajia ibogapensaat, Tabernanthe, 2 lajia keltaoleanterit, Thevetia, 8 lajia tähtijasmiinit, Trachelospermum, 10 lajia talviot, Vinca, 5 lajia käärmeenpistonyrtit, Vincetoxicum, 70 lajia
Lemmikkikasvit
Lemmikkikasvit, Boraginaceae, on ainoa heimo lahkossa Boraginales. Siihen kuuluu yksi- ja monivuotisruohoja, pensaita, puita ja köynnöksiä sekä joitakin lehtivihreättömiä loisia, joiden lehdet ovat suomumaisia. Tavallisesti lemmikkikasvien lehdet ovat yksinkertaisia tai pariliuskaisia, vuorottaisia tai vastakkaisia verson alaosassa ja yläosassa vuorottaisia; joskus lehdet ovat ruusukkeena kasvin tyvellä. Lehti voi olla ruoditon, ja kanta voi olla tuppimainen tai vartta pitkin kulkeva, siipimäinen. Korvakkeita ei ole. Kukat sijaitsevat erilaisissa kukinnoissa tai yksittäin terminaalisesti, aksillaarisesti tai lehtivastaisesti ja ovat tavallisimmin kaksineuvoiset ja säteittäiset, joskus vastakohtaiset. Hedelmä on lohkohedelmämäinen, kota, marja tai luumarja.
Lemmikkikasvien levinneisyys on kosmopoliitti, yleismaailmallinen. Lajien runsaus ja diversiteetti on suurin lämpimillä ja puolikuivilla alueilla, esim. Välimerenmaissa. Sukuja on 135, ja lajeja kaikkiaan 2535.
LEMMIKKIKASVISUKUJA alkannat, Alkanna, 30 lajia keltalemmikit, Amsinckia, 15 lajia rastit, Anchusa, 33 lajia profeetankukat, Arnebia, 25 lajia terhit, Asperugo, 1 laji purasruohot, Borago, 3 lajia rotkolemmikit, Brunnera, 3 lajia vahakukat, Cerinthe, 10 lajia karhepuut, Cordia, 300 lajia koirankielet, Cynoglossum, 50 lajia neidonkielet, Echium, 60 lajia eeretiat, Ehretia, 50 lajia intiaanipalsamit, Eriodictyon, 9 lajia silmikit, Eritrichium, 30 lajia heliotroopit, Heliotropium, 400 lajia sirkunjyvät, Lappula, 40 lajia neidokit, Lindelofia, 11 lajia lemmiöt, Lithodora, 7 lajia rusojuuret, Lithospermum, 55 lajia vuonankielet, Mairetis, 1 laji halikat, Mertensia, 45 lajia lemmikit, Myosotis, 100 lajia keltarastikit, Neatostema, 1 laji sievikit, Nemophila, 17 lajia nunnat, Nonea, 41 lajia kaihonkukat, Omphalodes, 24 lajia torvikit, Onosma, 150 lajia varsankielet, Pentaglottis, 1 laji hunajakukat, Phacelia, 100 lajia mielokit, Plagiobothrys, 70 lajia imikät, Pulmonaria, 19 lajia raunioyrtit, Symphytum, 35 lajia wigandiat, Wigandia, 3 lajia
Vahlia-lajit ovat yksi- tai kaksivuotisia ruohoja, joilla on toisinaan versossaan erittäviä rauhaskarvoja. Lehdet ovat vastakkaisia, yksinkertaisia, ruodittomia ja korvakkeettomia. Kukat ovat säteittäisiä ja kaksineuvoisia. Niistä kehittyy avautuvia kota-hedelmiä. Levinneisyysalue käsittää Afrikan Saharan eteläpuoliset osat, Madagaskarin, Sri Lankan ja osia Etu-Intian niemimaasta.
Koisomaiset
Koisomaisten lahko, Solanales, lienee 76-78 miljoonaa vuotta vanha siemenkasviryhmä. Sen avaintuntomerkki on hedelmässä kiinni oleva ja kukkavaiheesta suurentunut verhiö.
Solanales-lahkoon kuuluu viisi heimoa, joista tunnetuimmat ovat kierto- ja koisokasvit. Muut ovat Montiniaceae, Sphenocleaceae ja Hydroleaceae.
Kiertokasvit
Kiertokasveihin, Convolvulaceae, kuuluu enimmäkseen kaksineuvoisia, yksi- tai monivuotisia tuen ympärille kiertymällä kiipeileviä ruohoja, pensaita, liaaneja ja jokunen puu. Heimossa on myös yksi lehdetön ja juureton loiskasvisuku (vieraat eli humalanvieraat, Cuscuta), joka imee ravintoa isäntänsä varresta imujuurilla eli haustorioilla.
Kiertokasvien lehdet ovat joko yksinkertaisia tai kerrannaisia, vuorottaisia tai kierteisesti järjestyneitä, korvakkeettomia. Kukat ovat kaksi- tai yksineuvoisia, yleensä säteittäisiä. Ne voivat sijaita yksittäin tai lehtihankaisissa viuhkoissa tai sarjoissa, joskus ryhmissä tai epifyllisesti, lehden pinnalla (kukka- tai kukintoperä kasvanut yhteen lehtiruodin kanssa). Hedelmätyyppi vaihtelee pähkinämäisistä marjaan ja rako-, kansi- tai epäsäännöllisesti avautuvaan kotaan.
Kiertokasveja kasvaa lähes kaikkialla maapallolla, runsaiten lämpimillä ja trooppisilla alueilla. Sukuja tunnetaan 57, lajeja 1660. Runsaslajisimmat suvut ovat norsukierrot (Argyreia, 130 lajia), kierrot (Convolvulus, 254 lajia), vieraat (Cuscuta, 201 lajia) ja elämänlangat (Ipomoea, 425 lajia, mm. bataatti).
Koisokasvit
Koisokasvien heimo, Solanaceae, käsittää ruohoja, pensaita, puita ja kiipeileviä köynnöksiä sekä muutamia päällyskasveja. Varret ovat joskus okaisia tai piikkisiä. Lehdet ovat yksinkertaisia tai pariliuskaisia ja korvakkeettomia; lehtiasento on vaihteleva ja epäsäännöllinen. Kukat sijaitsevat varsipäätteisesti erilaisissa kukinnoissa tai yksittäin ja ovat enimmäkseen kaksineuvoisia ja yleensä säteittäisiä. Kehänpäällisestä sikiäimestä kehittyy verhiön ympäröimä marja tai kota.
Myös koisokasvit ovat levinneisyydeltään yleismaailmallinen heimo. Monimuotoisuuskeskus on trooppisessa Amerikassa (neotropiikissa).
Koisokasvisukuja on 100, joissa on yhteensä 2600 lajia. Suurimmat suvut ovat kesterit (Cestrum, 123 lajia), Lycianthes (100 lajia) ja koisot (Solanum, 1300 lajia, mm. peruna).
muut koisomaiset
Montiniaceae-heimossa on kaksineuvoisia pensaita ja pieniä puita. Lehdet ovat niillä yksinkertaiset ja korvakkeettomat, asennoltaan vaihtelevat. Hedekukat sijaitsevat viuhko-kukinnoissa, emikukat yksittäin. Sikiäin on kehänalainen, siitä kehittyvä hedelmä kota. Heimossa on vain 3 sukua ja 5 lajia, jotka kasvavat Afrikassa Saharan eteläpuolella ja Pohjois-Madagaskarissa.
Kaksilajinen Sphenoclea-suku muodostaa oman heimonsa Sphenocleaceae. Lajit ovat yksivuotisia kosteikkoruohoja, joilla on yksinkertaiset ja korvakkeettomat lehdet vuorottaisesti järjestyneinä. Kukinto on tiheä tähkä, joka kiinnittyy varren kärkeen tai lehteä vastapäätä. Kukat ovat kaksineuvoisia. Hedelmä on kansikota. Suvun (ja heimon) levinneisyys käsittää melkein koko paleotrooppisen alueen.
Myös suku Hydrolea (11 lajia) muodostaa oman heimonsa Hydroleaceae. Siihen kuuluu ruohoja ja pensaita, jotka kasvavat tavallisesti kosteikoissa eri puolilla trooppista vyöhykettä. Varret ovat nivelistään piikkisiä, ja vuorottaiset lehdet ovat yksinkertaisia. Kaksineuvoiset ja säteittäiset kukat sijaitsevat kukinnoissa tav. verson haaroissa tai ovat yksittäin. Hedelmä on kota.
Huulikukkaismaiset, lahko Lamiales
Huulikukkaismaisten suuri lahko käsittää 23 heimoa, yli tuhat sukua ja lähes 24000 lajia. Se merkitsee, että rusaat 12% aitokaksisirkkaisista kuuluu tähän lahkoon.
Lahkon mahdollisiin kehittyneisiin ominaisuuksiin eli apomorfioihin kuuluvat
- kaikissa huulikukkaismaisissa esiintyvät verbaskosidi-yhdisteet, jotka vaikuttavat ihmisessä mikrobeja ja tulehduksia torjuvasti.
- yleensä asterideille ominaisten iridoidien puuttuminen ja
- siemenvalkuaiseen tunkeutuva imuelin eli haustorio, jonka välityksellä alkio imee ravintonsa siemenvalkuaisesta.
Muita lahkon tuntomerkkejä ovat vallitseva ruohovartisuus, vastakkainen lehtiasento, kukkien vastakohtaisuus, viisi terälehteä, joista kaksi tavallisesti huulimaisia, ja heteiden kiinnittyminen teriöön.
Huulikukkaismaisten lahkon iäksi on arvioitu noin 97 miljoonaa vuotta.
Plocospermataceae-heimon ainoa laji Plocosperma buxifolium on yksineuvoinen pensas tai pieni puu, joka kasvaa Keski-Amerikan kuivissa metsissä.
Carlemanniaceae-heimossa on monivuotisruohoja ja pensaita trooppisessa Itä-Aasiassa. Sukuja 2, lajeja 5.
Oliivikasvit, Oleaceae, ovat puutuvia köynnöksiä, pensaita ja puita. Lehdet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vastakkaisia, ja kukat enimmäkseen (kerto)kukinnoissa. Hedelmä on kota, samara, lohkohedelmä, marja tai luumarja. Oliivikasvit kasvavat lähes koko maapallolla paitsi viileillä ja kylmillä alueilla. 24 sukua, 790 lajia. Suurin suku on jasmiinit (Jasminum, 450 lajia).
OLIIVIKASVISUKUJA partapuut, Chionanthus, 60 lajia onnenpensaat, Forsythia, 9 saarnet, Fraxinus, 42 jasmiinit, Jasminum, 450 likusterit, Ligustrum, 40 neidonjasmiinit, Nyctanthes, 2 oliivit eli öljypuut, Olea, 33 piipensaat, Phillyrea, 2 pikkoniat, Picconia, 1 syreenit eli sireenit, Syringa, 20
Gesneriakasvit, Gesneriaceae, ovat tropiikin ja vähäisessä määrässä lämpimien alueiden (Euroopassa Pyrenet ja Balkan) ruohoja, pensaita, pieniä puita ja köynnöksiä. Varret ja lehdet ovat yleensä meheviä ja tiheäkarvaisia. Kukinto on kerrannainen, joskus surkastunut yksikukkaiseksi, hedelmä kota, pähkylä tai marja. Sukuja 175, lajeja 3810. Suurimmat suvut ovat tohvelikukat (Calceolaria, 265 lajia), soihtuköynnökset (Aeschynanthus, 160 lajia), Cyrtandra (600 lajia), Henckelia (230 lajia), Oreocharis (100 lajia), Primulina (160 lajia), soilikit (Streptocarpus, 176 lajia), Besleria (>200), tuliköynnökset (Columnea, >270 lajia) ja Drymonia (>140 lajia).
Norsunkärsäkasvit, Martyniaceae, käsittää karvaisia ja usein pahanhajuisia ruohoja, harvoin pensaita. Kukkatertut sijaitsevat varsipäätteisesti, ja kukat ovat vastakohtaisia. Hedelmä on luumarjamainen, muodoltaan kärsämäinen. Kotiseutua ovat Amerikan kuivat alueet. Viidessä suvussa 16 lajia; norsunkärsien suvussa, Proboscidea, 8 lajia.
Thomandersiaceae. Ainavihantia pensaita ja pieniä puita, joskus köynnöksiä. Länsi- ja Keski-Afrikka. Ainoassa suvussa, Thomandersia, kuusi lajia.
Verbenakasvit, Verbenaceae, ovat tavallisesti kaksineuvoisia, aina- ja kausivihantia puita, pensaita, köynnöksiä ja ruohoja. Lähes yleismaailmallinen levinneisyys, puuttuvat kuivimmilta ja kylmimmiltä alueilta. 32 sukua, 1000 lajia. Runsaslajisimmat suvut ovat tulikruunut (Lantana, 150 lajia), Lippia (200 lajia), piiskayrtit (Stachytarpheta, 100 lajia) ja verbenat eli rautayrtit (Verbena, 200-250 lajia).
HUULIKUKKAISKASVISUKUJA (numerot tarkoittavat lajimäärää) iisot, Agastache, 22 akankaalit eli -huulet, Ajuga, 45 turkoosikukat, Amethystea, 1 porrot, Ballota, 30 pensasmintut, Bystropogon, 7 helmimarjat, Callicarpa, 140 rautaoksat, Caryopteris, 7 setronellat, Cedronella, 1 kohtalonpensaat eli -köynnökset, Clerodendrum, 300 ampiaisyrtit, Dracocephalum, 70 helttamintut, Elsholtzia, 40 pillikkeet, Galeopsis, 10 maahumalat, Glechoma, 6 mandariininhatut, Holmskioldia, 1 horminiat, Horminum, 1 iisopit, Hyssopus, 2 kormikit, Lallemantia, 5 peipit, Lamium, 20 laventelit, Lavandula, 40 leijonankorvat, Leonotis, 40 nukulat, Leonurus, 25 rantayrtit, Lycopus, 14 hurtanmintut, Marrubium, 40 melissat, Melissa, 4 melittikset, Melittis, 1 mintut, Mentha, 19 kotilokukat, Moluccella, 3 värimintut, Monarda, 16 rinnemintut, Monardella, 20 kissanmintut, Nepeta, >200 basilikat, Ocimum, 65 meiramit, Origanum, 35 veripeipit, Perilla, 1 piiskat, Perovskia, 7 paloyrtit, Phlomis, 75 kellopeipit, Physostegia, 25 liisukat eli liisankukat, Plectranthus, 200 patsulit, Pogostemon, 85 marjahuulikit, Prasium, 1 ritvamintut, Prostanthera, >100 niittyhumalat, Prunella, 7 vuorimintut, Pycnanthemum, 20 rosmariinit, Rosmarinus, 3 salviat, Salvia, >900 kyntelit ja käenmintut, Satureja, 40 vuohennokat, Scutellaria, 360 raudakit, Sideritis, 140 pähkämöt, Stachys, 450 tiikit, Tectona, 4 myskiyrtit, Tetradenia, 17 teurikat, Teucrium, 250 tipakit, Thymbra, 4 ajuruohot, Thymus, 220 siveydenpuut, Vitex, 250 rosmikit, Westringia, 30
Apinankukkakasvit, Phrymaceae, ovat maavarrellisia ruohoja, harvoin hieman puutuvia tai pensastavia, enimmäkseen maalla, toisinaan vedessä kasvavia. Levinneisyys käsittää Pohjois- ja Keski-Amerikan, Antillit, läntisen Etelä-Amerikan, Galapagossaaret, Juan Fernandezin saaret, eteläisen ja itäisen Afrikan, Madagaskarin, lauhkean Itä-Aasian, trooppisen Aasian, Uuden-Guinean, Filippiinit, Australian ja Uuden-Seelannin. Sukuja 13, lajeja 187; mm. Erythranthe (runsaslajisin, 111 lajia), kääpiökielet (Glossostigma, 5 lajia) ja apinankukat (Mimulus, 7 lajia).
NÄIVEKASVISUKUJA punakot, Bartsia, 13 lajia kastiljat, Castilleja, >200 maahikit, Cistanche, 16 silmäruohot, Euphrasia, 170 suomukat, Lathraea, 7 maitikat, Melampyrum, 35 sänkiöt, Odontites, 30 näiveet eli mehunimijät, Orobanche, 150 tahmayrtit, Parentucellia, 2 kuusiot, Pedicularis, 550 laukut, Rhinanthus, 45
