Lisää sammalia

Kirjoitettu kirjoittaja &s
Lehtisammalen elämänkierto eli sukupolven vuorottelu. Vasemmalta nuolien suuntaan: diploidi (kromosomisto kaksinkertaisena eli 2n) sporofyytti sijaitsee gametofyytin päässä, ja sen sporangiossa eli itiöpesäkkeessä tapahtuu meioosi eli haploideja itiöitä muodostava solunjako. Itiöt eli spoorit itävät ja kasvavat solunjakojen (mitoosien) seurauksena haploidiksi (kromosomisto yksinkertaisena) sukusoluja tuottavaksi gametofyytiksi. Koirasgametofyytti tuottaa siittiöpesäkkeessä eili anteridiossa siittiöitä, jotka kulkeutuvat vesipisaroiden mukana naaraskasvin munapesäkkeisiin eli arkegonioihin ja yhtyvät munasoluihin, jolloin tapahtuu hedelmöitys (fertilisaatio). Hedelmöitynyt munasolu jakautuu ja kasvaa alkioksi (embryo), josta sporofyytti kehittyy ja jää gametofyytin yhteyteen.  – By Htpaul (I created this in Microsoft Paint) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Lehtisammalet, Bryophyta

Lehtisammalten gametofyyttien eli sukusoluja tuottavien kasvien koko vaihtelee alle millimetristä 60 senttimetriin; yleensä ne eivät kuitenkaan ole 15 cm:ä pidempiä. Niiden lehtimäiset osat ovat tavallisesti vain yhden solukerroksen paksuisia, mutta karhunsammalilla (Polytrichum) ja niiden sukulaisilla voi niissä olla vahaisen pintakelmun eli kutikulan peittämiä harjanteita, mikä kertoo sopeutumisesta kuivahkoihin kasvupaikkoihin.

Lehtisammalten itiöitä tuottavat osat eli sporofyytit ovat tyypillisesti pitkäperäisiä ja paljain silmin havaittavia törröttäen vihreän gametofyytin jatkeena. Ne voivat olla gametofyyttejä pidempiä, jopa noin 20 cm pitkiä. Aluksi ne ovat lehtivihreällisiä ja yhteyttäviä, mutta kypsyessään muuttuvat ruskeiksi, jopa punertaviksi.

Lehtisammalia tunnetaan noin 15 000 lajia kaikkialta maapallolta, Suomesta on niitä löydetty vajaat 800. Lehtisammalten pääjakso Bryophyta voidaan ryhmitellä luokkiin ja lahkoihin seuraavasti (Ruggiero, M.A., Gordon, D.P., Orrell, T.M., Bailly, N., Bourgoin, T., Brusca, R.C., Cavalier-Smith, T., Guiry, M. D. & Kirk, P. M. (2015). A Higher Level Classification of All Living Organisms. PLoS ONE 10(4): e0119248):

  1. Luokassa Andreaeobryopsida on yksi lahko Andreaeobryales ja siinä vain yksi laji Andreaeobryum macrosporum Pohjois-Amerikan luoteisosissa.
  2. Andreaeopsida-luokan muodostaa lahko Andreaeales yksin. Siihen kuuluu Suomessakin tavattava karstasammalten suku (Andreaea), joka on luokkansa ja lahkonsa ainoa.
  3. Suurin lehisammalluokista on Bryopsida, jossa on 21 lahkoa. Suomen sammalista siihen kuuluvat mm. omenasammalet (Bartramia), hiirensammalet (Bryum), harmosammalet (Hedwigia), palmikkosammalet (Hypnum), hiippasammalet (Orthotrichum), sompasammalet (Splachnum), kaviosammalet (Buxbaumia), kuulasammal (Archidium alternifolium), kynsisammalet (Dicranum), kivisammalet (Grimmia), munasammal (Diphyscium foliosum), kellosammalet (Encalypta), nuotiosammal (Funaria hygrometrica), tuppisammalet (Timmia) ja kiirunansammal (Oedipodium griffithianum).
  4. Luokkaan Polytrichopsida kuuluvat karhunsammalet (Polytrichum), joita maassamme on kymmenen lajia. Lahkoja luokassa on vain yksi.
  5. Sphagnopsida-luokka käsittää kaksi lahkoa: Ambuchananiales ja Sphagnales. Jälkimmäiseen kuuluvat maamme 42 rahkasammallajia (Sphagnum), jotka ovat soidemme valtasammalia.
  6. Luokan Takakiopsida muodostaa Takakiales-lahko yksinään, ja siinäkin on vain yksi 2-lajinen suku (Takakia), joka kasvaa Pohjois-Amerikan länsiosissa sekä Keski- ja Itä-Aasiassa.
  7. Luokassa Tetraphidopsida on niin ikään yksi lahko: Tetraphidales. Sen ainoaan heimoon kuuluu kaksi sukua, joissa on yhteensä neljä lajia. Maassamme kasvaa lahosammal (Tetraphis pellucida).

Pahtaomenasammal (Bartramia halleriana). – By HermannSchachner [CC0], from Wikimedia Commons.
Sirohiirensammal (Bryum elegans). – By HermannSchachner [CC0], from Wikimedia Commons.
Kiviharmosammal (Hedwigia ciliata). – By Kurt Stüber [1] [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons.
Kalliopalmikkosammal (Hypnum cupressiforme). – By Kurt Stueber (www.biolib.de) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons.
Isohiippasammal (Orthotrichum lyellii). – By HermannSchachner [CC0], from Wikimedia Commons.
Jouhisompasammal (Splachnum sphaericum). – By HermannSchachner [CC0], from Wikimedia Commons.
Korpikarhunsammalia (Polytrichum commune), oikealla itiöpesäkkeitä perineen eli sporofyyttejä. – By Kristian Peters — Fabelfroh 14:35, 21 October 2007 (UTC) (photographed by Kristian Peters) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons.
Sararahkasammal (Sphagnum fallax) on maassamme yleinen, pohjoisessa harvinaisempi. – By Bernd Haynold [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], from Wikimedia Commons.
Lahosammal (Tetraphis pellucida) edustaa luokkaa Tetraphidopsida. – James Lindsey at Ecology of Commanster [CC BY-SA 2.5 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.5) or CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons.

Sarvisammalet

Sarvisammalet on sammalpääjaksoista pienin sisältäen vain 100 lajia. Ne ovat sammalista putkilokasvien (liekomaiset, saniaiset, siemenkasvit) lähimpiä sukulaisia.

Sekä suomalainen että pääjakson tieteellinen nimi Anthocerophyta viittaavat sporofyytin sarvimaiseen muotoon. Se voi kasvaa viiden cm:n mittaiseksi. Toisin kuin maksa- ja lehtisammalilla siinä ei ole vartta eli perää, vaan se on kokonaan itiöpesäkettä. Itiöt vapautuvat, kun pesäke halkeaa ylhäältä alkaen.

Gametofyytit eli suvullisesti lisääntyvä sukupolvi on tavallisesti vain sentin tai kahden levyinen ja kasvaa vaakatasossa. Yhdessä gametofyytissä voi olla kiinnittyneenä useita itiöpesäkesarvia.

Sarvisammalet ovat usein avoimien ja kosteiden paikkojen pioneerikasveja. Kyseiset kasvupaikat ovat vähätyppisiä, mutta sarvisammalilla on symbiontteinaan typpeä sitovia syanobakteereja eli ns. sinileviä.

Sarvisammalet jaetaan kahteen luokkaan: Anthocerotopsida ja Leiosporocerotopsida. Edellisessä on neljä lahkoa, jälkimmäisessä vai yksi. Lahkot ovat Anthocerotales, Dendrocerotales, Phymatocerotales, Notothyladales ja Leiosporocerotales (Ruggiero, M.A., Gordon, D.P., Orrell, T.M., Bailly, N., Bourgoin, T., Brusca, R.C., Cavalier-Smith, T., Guiry, M. D. & Kirk, P. M. (2015). A Higher Level Classification of All Living Organisms. PLoS ONE 10(4): e0119248.)

Sarvisammal (Anthoceros agrestis) on toinen maassamme tavattavista kahdesta sarvisammallajista (toinen on puikkosammal, Phaeoceros carolinianus). – By BerndH [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)], from Wikimedia Commons.

.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *