Ameboja ja punatautia

Ameban rakenne: pseudopod = valejalka, contractile vacuole = sykkivä rakko, endoplasm = solulima, ectoplasm = soluliman jäykähkö ulkokerros, membrane = solukalvo, nucleus = tuma, food vacuole = ravintorakko. Nuolet osoittavat endoplasman liikkeitä. – el:User:Kupirijo [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)].
Amebojen ryhmä, Tubulinida tai Tubulinea, on suuri ja monimuotoinen yksisoluisten eliöiden ryhmä. Kaikilla aidoilla ameboilla on kuitenkin liuskamaiset tai putkimaiset valejalat, ja niitä esiintyy kaikkialla maaperässä, makeassa ja suolaisessa vedessä.

Ameboilla ei ole säännöllistä eikä pysyvää muotoa. Kooltaan suurimmat ovat noin puolen millimetrin läpimittaisia. Ne näyttävät muodottomilta solulimamöhkäleiltä, joiden keskellä on tuma. Kiinteä pintakelmu puuttuu. Liikkeelle lähtiessään pallomaisesta möhkäleestä jostain kohtaa työntyy esiin valejalka ja solulima alkaa valua sen suuntaan. Tällä tavalla ameba saattaa edetä jopa kolme senttiä tunnissa.

Ameboja on sekä omavaraisia että etenkin toisenvaraisia eli heterotrofisia, jotka kulkevat ympäriinsä ja etsivät bakteereita ja muita yksisoluisia eliöitä ravinnokseen. Osa lajeista käyttää myös lahoavaa orgaanista ainesta, detritusta. Ravinnonottoa sanotaan fagosytoosiksi: ameban valejalat ympäröivät ravintopartikkelin ja ameba nielee sen solunsa sisään. Ravintohiukkanen jää solukalvon ympäröimän rakkulan sisään, ja rakkula yhtyy lysosomi-nimiseen soluelimeen. Se sisältää ravintoa hajoittavia entsyymejä. Sulamattomat osat ravintorakko kuljettaa solun pinnalle, avautuu ja yhtyy solukalvoon.

Osa ameboista on kuorellisia, kuten kiekkokuoriamebat (Arcella) ja pitkäkuoriamebat (Difflugia). Kuoriamebat elävät suolattomassa vedessä tai kosteassa maassa, ja niiden soluruumiin pinnalla on piikuori tai muita pieniä kiinteitä kappaleita, esim. hiekanjyväsiä. Kuoressa on vain yksi osasto ja yksi aukko, josta valejalat pistävät esiin.

Kiekkokuoriameba. – Frank Fox [CC BY-SA 3.0 de (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/de/deed.en)].
Difflugia acuminata -pitkäkuoriameba (oikealla piilevä). – Deuterostome [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)].
Kaikki amebat lisääntyvät jakautumalla. Kuoriameboilla se tapahtuu siten, että kuoren aukosta esiin tunkeutunut uloke saa toisen jakautumalla syntyneistä tumista. Uloke alkaa kasvattaa omaa kuorta, ja kun molemmat solut ovat samankokoisia, ne irtoavat toisistaan.

Suoliamebat (Entamoeba) ova loisia, joita elää kaikissa selkärankaisten ryhmissä ja joissakin selkärangattomissa. Ihmisessä loisivia lajeja tunnetaan ainakin kuusi, mutta ne ovat pääasiassa harmittomia. Vain Entamoeba histolytica on patogeeninen; se aiheuttaa punataudin. Tartuntalähteitä ovat saastunut juomavesi, ruoka tai ruokailuvälineet. Suolistossa se aiheuttaa verenvuotoja erittämällä suolenseinämän kudosta liuottavaa entsyymiä. Noin 100 000 ihmistä kuolee vuosittain punatautiin erityisesti trooppisilla alueilla. Aitotumaisten loisten aiheuttamista taudeista vain malaria ja bilhartsia eli halkiomatotauti (skistosomiaasi) vaativat enemmän uhreja.

Muita, normaalisti harmittomia, ihmisessä eläviä suoliameboja ovat E. coli, joka syö paksusuolen bakteereja, ja E. gingivalis, joka syö hampaiden pinnalla eläviä bakteereja.

Suoliameban, Entamoeba histolytica, elämänkierto: ihminen nielee lepomuotoja (kystoja), kystasta kuoriutuu ohutsuolessa 4-tumainen trofotsoiitti, joka tuottaa kahdeksan trofotsoiittia, jotka vaeltavat paksusuoleen, jossa jakautuvat. Osa trofotsoiiteista vaeltaa suolen limakerrokseen ja sitä tietä verenkiertoon, joka kuljettaa niitä muualle kehoon, esim. aivoihin, keuhkoihin tai maksaan. Osa trofotsoiiteista kystoituu ja poistuu ulosteiden mukana. – LadyofHats / Public domain. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *