Kampamaneettien pääjakso (Ctenophora) käsittää noin 100 lajia vapaana uivia merieläimiä, joilla on läpikuultava ruumis. Niiden suomenkielinen ja tieteellinen nimi johtuu eläinten pinnalla olevista kampamaisista levyistä. Eräiltä osiltaan kampamaneetit muistuttavat meduusoja, ja aikaisemmin niitä pidettiinkin niiden sukulaisina. Rakenne ja biologia ovat kuitenkin erilaisia.
Kampamaneetit ovat symmetrialtaan biradiaalisia eli kaksikylkisyyden ja säteittäisyyden väliltä (polttiaiseläimet ovat säteittäisiä); akseli on oraali- ja aboraalipuolen suuntainen. Ne muodostuvat kolmesta alkiosolukerroksesta (polttiaiseläimet kahdesta), ja niissä on runsas mesoglea kerros polttiaiseläinten tavoin. Muodoltaan kampamaneetit ovat enemmän tai vähemmän pallomaisia, eräät litteitä. Kampalevyjä on tavallisesti kahdeksan, eikä polttiaissoluja ole kuin yhdessä suvussa (Euchlora). Lonkeroissa on tarttumasoluja. Ruoansulatuselimistö koostuu suusta, nielumaisesta osasta, vatsaontelosta ja haarautuvista kanavista. Hermosto on hajanainen, ja eläimen aboraalipuolella on statokystiksi nimitetty aistinelin. Sukupuolet ovat erillisiä, ja sukusolut kehittyvät ruoansulatuskanavien entodermistä. Tsygootti kehittyy aikuiseksi ilman toukkavaihetta. Suvutonta lisääntymistä ei esiinny.
Kampamaneetteja on runsaasti lämpimissä merissä, joitakin lauhkean vyöhykkeen ja arktisissa merissä eikä ollenkaan sisävesissä. Enimmäkseen ne elävät pintakerroksissa, jokunen tosin on syvän meren laji. Ne keijuvat pystyasennossa eivätkä juurikaan pysty uimaan omin voimin. Kampalevyjen alla on valoa tuottavia soluja, joten eläin voi loistaa pimeässä (bioluminesenssi). Ravinnoksi käytetään toisia eläimiä, kuten nilviäisten toukkia, äyriäisiä ja pieniä kaloja. Eräät merieläimet puolestaan syövät kampamaneetteja.
Useat viimeaikaiset tutkimukset ovat tukeneet ajatusta, että kampamaneetit olisivat vanhin ja alkukantaisin oksa eli kladi eläinkunnan (Metazoa) evoluutiopuussa. Vuoden 2016 fylogeneettisessä analyysissä tuo asema kuitenkin säilyi sienieläimillä (Porifera), ja sen puolesta puhuu moni seikka: fossiiliset steroidit, molekyylikello ja kaulussiimasolujen samankaltaisuus kaulussiimaeliöiden (Choanoflagellata) kanssa geneettisten analyysien lisäksi. Ainakin toistaiseksi eniten tukea on sillä, että kampamaneetit kuuluvat polttiaiseläinten ohella vanhimpiin kudoseläimiin (Eumetazoa). Sienieläimillähän ei kudoksia ole.
Kampamaneettien pääjaksossa on kaksi luokkaa ja muutama lahko:
- Luokka Tentacula, lonkeromaneetit. Pyyntilonkerollisia. Viisi lahkoa.
- Lahko Cydippida, pallomaneetit. Ruumis pallomainen; lonkerot, haaroittuvia ja vedettävissä suojusten sisään. Pikkumaneetit (Pleurobrachia), Hormiphora.
- Lahko Lobata, liuskamaneetit. Eläin kyljiltään litistynyt; kaksi suurta suuliuskaa; lonkerot suojuksettomia. Bolinopsis, Mnemiopsis leidyi.
- Lahko Cestida, vyömaneetit. Eläin pitkänomainen, nauhamainen, litistynyt lonkeroiden tasossa. Venuksenvyö (Cestum veneris) tropiikin merissä, pituus 90 cm, leveys 10 cm.
- Lahko Platyctenea, ryömijämaneetit. Eläin litistynyt oraali-aboraali -akselillaan litistyneeksi ja pohjalla ryömiväksi. Gastra-suvussa toukkavaihe, joka elää loisena eräissä vaippaeläimissä. Coeloplana, Ctenoplana.
- Lahko Tjalfiellidea, taskumaneetit. Kampalevyt puuttuvat, aistinelin on.
- Luokka Nuda, myssymaneetit. Lonkerottomia; eläin kellomainen, laajasuinen ja -nieluinen, yksi lahko: Beroida. Sormustinmaneetit (Beroë): jopa 20 cm, usein vaaleanpunainen, kylmissä merissä.
