Merten matalissa rantavesissä voi tavata pohjalta punaisia, oranssisia tai vihreitä laikkuja, jotka muodostuvat tupsumaisista yksiköistä. Kyseessä on tupsumatojen esiintymä. Ne ovat hoikkia, matomaisia ja sessiilejä eli kiinni-istuvia eläimiä, jotka asustavat pystyasentoisissa kitiiniputkissaan pohjaan hautautuneina. Vain lonkerot ja niitä kannattelevat lofoforit ovat näkyvissä.
Tupsumatojen pääjakso (Phoronida) on melkoisen vähälajinen, lajeja on vain viitisentoista (tai 12). Lajien koko vaihtelee yleensä kahden cm:n pituudesta hieman yli 20 cm:iin, ennätys on 50 cm. Liereän ruumiin etupäässä on jopa enemmän kuin 500 onttoa ja ripsekästä lonkeroa kahdessa kierteisrivissä lofoforiin ja tyvestä toisiinsa kiinnittyneinä. Ruumiin seinämä koostuu kutikulasta (ulkoinen tukiranka), epidermistä ja kahdesta lihaskerroksesta; ulompana on rengas-, sisempänä pitkittäislihaksia. Ruoansulatuskanava on U:n muotoinen kuten muillakin lofoforaateilla (sammaleläimet, lonkerojalkaiset). Suu sijaitsee lofoforin sisä-, hylkyaukko (anus) ulkopuolella.
Ruumiinontelo on nesteen täyttämä ja ulottuu kaikkialle ruumiiseen lonkeroita myöten. Verenkiertojärjestelmä on suljettu ja koostuu kahdesta sykkivästä pitkittäissuonesta, joissa on sivuhaarakkeita. Lonkeroiden tyvelle kulkee verisuonia. Veressä on hemoglobiinia. Hengityselimet puuttuvat. Kaksi ripsellistä nefridiota (erityselintä) avautuu anuksen lähelle. Hermosto käsittää suuta ympäröivän renkaan ja eri ruumiinosiin kulkevia hermoja.
Tupsumadot ovat kaksineuvoisia, ja sukurauhaset kehittyvät verisuonten tuntumaan. Sukusolut eli gameetit vapautuvat veteen nefridioiden kautta. Toukka muistuttaa trokoforaa (vrt. sammaleläimet). Suvutontakin lisääntymistä on silmikoimalla ja jakautumalla.
Tupsumatosukuja on kaksi: Phoronis ja Phoronopsis.