Santelimaiset ja kohokkimaiset

Matkalla koppisiemenisten evoluutiopuussa kohti asterideja eli yhdisteräisiä kohtaamme rosidien jälkeen kolme oksaa, joita nimitetään lahkoiksi Berberidopsidales, Santalales ja Caryophyllales. Ne ovat tämän kirjoitelman aiheena.

Lahko Berberidopsidales on pieni, vain neljä eteläamerikkalaista ja australialaista puu- ja liaanilajia käsittävä ryhmä. Niiden systemaattinen asema on hieman epävarma, mutta nykyään niitä pidetään asterideihin johtavan kehityslinjan ensimmäisenä haarana. Lahkon vähät lajit jaetaan kahdeksi heimoksi.

Lahkon ainoa puulaji on Chilessä ja osassa Argentiinaa kasvava Aextoxicon punctatum, joka on heimonsa Aextoxicaceae ainoa laji. Sen oksat, lehtien alapinnat ja kukinnot ovat ruosteenruskean karvoituksen peittämiä. Säteittäiset kukat ovat yksineuvoisia, ja kehänpäällisestä sikiäimestä kehittyy kuiva, yksisiemeninen, avautumaton kota.

Berberidopsidaceae-heimossa on kaksi sukua (Berberidopsis ja Streptothamnus) ja kolme lajia, jotka kasvavat kahdella erillisalueella, yhtäältä Etelä-Chilessä ja toisaalta Itä-Australiassa. Ne ovat puutuvavartisia köynnöksiä, joiden korvakkeettomat lehdet sijaitsevat kierteisesti. Kaksineuvoiset kukat ovat joko lehtihankaisissa tertuissa tai yksittäin. Kehänpäällinen sikiäin kehittyy marjamaiseksi hedelmäksi.

Berberidopsis corallina. – William Jackson Hooker (1785-1865) [Public domain], via Wikimedia Commons.

Santelimaiset, Santalales

Koppisiemenisissä on joitakin loiselämään sopeutuneita kasveja. Niistä suuri osa kuuluu  santelipuukasvien, mistelikasvien ja niiden sukulaisten muodostamaan lahkoon Santalales. Sen sisältämien heimojen keskinäisistä sukulaisuussuhteista ei ole täyttä selvyyttä saati siitä, mitkä heimot pitäisi tunnustaa ja mitkä sisällyttää joihinkin toisiin. Ensimmäinen heimo, Olacaceae, lienee parafyleettinen gradi, joka  johtaa jäljempänä tuleviin heimoihi. Siksi se varmaan tulevaisuudessa jaetaan useammaksi monofyleettiseksi heimoksi.

Santalales-lahkossa on seitsemän heimoa:

Olacaceae. Maassa kasvavia, ainavihantia pensaita, puita ja köynnöksiä. Monet lajit ovat lehtivihreällisiä ja yhteyttäviä autotrofeja, toiset taas myös loisivia. Jälkimmäiset kasvattavat muiden kasvien juuriin tunkeutuvia imujuuria eli haustorioita. Lehdet ovat yksinkertaisia, kierteisesti järjestyneitä tai kahdessa rivissä (eli distikkisesti). Kukinnot ovat kaksihaaraisia viuhkoja, terttuja, lehtihankaisia kukkaryhmiä, lyhyitä tähkiä tai sarjoja. Joskus kukinnot kehittyvät suoraan runkoon – ilmiötä nimitetään kaulifloriaksi. Kukat ovat kaksineuvoisia tai osittain yksineuvoisia ja säteittäissymmetrisiä. Hedelmät ovat luumarjoja, tavallisesti verhiöstä muodostuneen suojuksen peittämiä. – Olacaceae on levinnyt kaikkialle tropiikkiin ja Amerikan subtrooppisiin osiin. – Sukuja 29, lajeja 150; suurimmat suvut ovat Olax (42 lajia) ja Heisteria (34 lajia).

Olax imbricata. – Francisco Manuel Blanco (O.S.A.) [Public domain], via Wikimedia Commons.
Opiliaceae-heimon kasvit ovat ainavihantia puita, pensaita ja melko harvoin liaaneja. Ne ovat kaikki parasiitteja ja muodostavat haustorioita viereisiin kasveihin. Lehdet ovat yksinkertaisia ja kahdessa rivissä. Kukinnot ovat kauliflorisia tai lehtihankaisia eli aksillaarisia tähkiä, norkkoja, sarjoja, terttuja tai sekakukintoja. Kukat ovat säteittäissymmetrisiä, kaksi- tai yksineuvoisia. Hedelmät ovat luumarjoja. – Heimon levinneisyysalue käsittää trooppisen vyöhykkeen ja Australian lauhkeita osia. – Sukuja 11, lajeja 36; runsaslajisin on suku Agonandra, jossa on kymmenen lajia.

Agonandra brasiliensis, kukintoja. – João Medeiros [CC BY 2.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons.
Balanophoraceae- heimoon kuuluu meheviä, yksi- ja kaksineuvoisia, ruohovartisia ja lehtivihreättömiä loiskasveja, jotka loisivat monenlaisten isäntien, tavallisesti puiden ja pensaiden juurissa tai maavarsissa. Niillä on kookas mukula, josta lähtee maavarsia, jotka kasvattavat imujuuria, kun sopiva isäntäkasvi löytyy. Lehdet ovat suomumaisia, klorofyllittömiä ja sijaitsevat kierteisesti varressa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, ja niissä on sekä hede- että emikukkia tähkämäisesti järjestyneinä. Hedelmät ovat pähkylöitä, joskus mehevän suojuksen peittämiä. – Heimo esiintyy lähes koko  trooppisella alueella sekä Etelä-Afrikassa, Himalajalla, Kiinassa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa. – 17 sukua ja 44 lajia; eniten lajeja on 15-lajisessa suvussa Balanophora.

Balanophora fungosa. – Geoffrey Derrin [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], from Wikimedia Commons.
Santelikasvien heimo, Santalaceae, on monimuotoinen: siihen kuuluu vihreitä varsiloisia, kuten mistelit, juuriloisivia puita, pensaita ja monivuotisruohoja sekä varsiloisina eläviä köynnöksiä. Lehdet voivat olla vuorottaisia tai vastakkaisia, harvoin lähes kiehkuroissa. Kukinnot ovat aksillaarisia tai terminaalisia tähkiä, viuhkoja, huiskiloita, röyhyjä, sarjoja tai vain kukkaryhmiä; toisinaan kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa; kukinnon suojuslehdet, jos niitä on, ovat lehtimäisiä tai suojamaisia. Kukat ovat yksi- tai kaksineuvoisia ja säteittäisiä. Hedelmä on luumarja tai sitä muistuttava, kuiva pähkinä tai tahmea marja. – Santelikasvit ovat laajaalti levinnyt heimo, eniten niitä on tropiikissa, mutta myös lauhkeissa vyöhykkeissä. – Santelikasveja on 1000 lajia 44 suvussa. Runsaslajisimmat suvut ovat hämähäkinruohot (Thesium, 340 lajia), Dendrophthora (125 lajia), Phoradendron (250 lajia) ja mistelit (Viscum, 130 lajia).

Ketohämähäkinruoho, Thesium alpinum. – Johann Georg Sturm (Painter: Jacob Sturm) [Public domain], via Wikimedia Commons.
Misodendron sp. – Pato Novoa [CC BY 2.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons.
Misodendraceae-heimon kasvit ovat ainavihantia ja yksineuvoisia pensaita, jotka loisivat etelänpyökeillä (Nothofagus) kasvaen niiden oksilla. Lehdet ovat vuorottaisia ja yksinkertaisia, joskus suomumaisia, ehytlaitaisia ja silposuonisia. Kukinnot ovat norkkomaisia ja kukat säteittäisiä. Hedelmä on pähkylä tai pieni pähkinä, ja siinä on joutoheteistä muodostuneita höytyviä, jotka auttavat tuulilevinnässä. – Chile, Argentiina. – Heimossa on vain yksi suku: Misodendron, ja siinä on kahdeksan lajia.

Heimossa Schoepfiaceae on lehtivihreällisiä, puoliloisina imujuurten avulla eläviä puita, pensaita ja monivuotisia ruohoja. Lehdet ovat yksinkertaisia, vuorottaisia ja ruodillisia tai ruodittomia sekä korvakkeettomia. Kaksineuvoiset kukat sijaitsevat terminaalisissa tai lehtihankaisissa tähkissä, lehtihankaisissa viuhkoissa tai sarjoissa ja ovat ulkoverhiöllisiä. Hedelmät ovat pähkylöitä. – Trooppinen Amerikka, temperaattinen Etelä-Amerikka ja Itä-Aasia. – Sukuja 3, lajeja 58.

Santalales-lahkon suurin heimo on Loranthaceae. Siihen kuuluu ainavihantia, puiden oksilla mistelimäisesti loisivia kasveja, loisköynnöksiä ja muutama juuriloisena elävä puu ja pensas. Lehtiasento on vastakkainen tai lehdet sijaitsevat kolmen kiehkuroissa, ja lehdet ovat joko hyvin kehittyneitä tai suomumaisiksi surkastuneita. Kukat ovat enimmäkseen kaksineuvoisia ja sijaitsevat aksillaarisissa tai terminaalisissa tertuissa, tähkissä, sarjoissa tai mykeröissä. Hedelmä on marja tai luumarja, ja sisältää maitomaista nestettä. – Kaikkialla tropiikissa, Kaakkois-Euroopassa ja Lähi-Idässä. – Heimo koostuu 74 suvusta, joissa on yhteensä 1050 lajia. Runsaiten lajeja on suvuissa Amyema (107) ja Psittacanthus (119).

Psittacanthus robustus. – Francisco Manuel Blanco (O.S.A.) [Public domain], via Wikimedia Commons.

Kohokkimaiset, Caryophyllales

Caryophyllales-lahko, johon meikäläisistä kasveista kuuluvat mm. tatar- ja kohokkikasvit sekä soiden kihokit ja pihojen ja peltojen savikat, on kirjoltaan monipuolinen ja kooltaan suuri. Sen sisältämien kasvien keskinäisiä sukulaisuuksia selvitettäessä on päädytty 38 heimoon, sillä monet ennen suuret heimot on havaittu epäyhtenäisiksi ja polyfyleettisiksi.

  1. Suolakukkakasvit, Frankeniaceae. Suolamaiden pensaita, moni- tai yksivuotisruohoja, usein patjakasveja; lehdet vastakkaisia, yksinkertaisia ja suolaa erittäviä. Lämpimillä ja kuivilla alueilla kautta maailman. Vain yksi 90-lajinen suku: suolakukat, Frankenia.
    Frankenia johnstonii -suolakukka. – James Henderson, Gulf South Research Corporation, Bugwood.org [CC BY 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/3.0) or CC BY 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia Commons.
  2. Tamariskikasvit, Tamaricaceae. Pensaita ja puita; oksat lehtivihreällisiä. Vanhan maailman arot ja autiomaat, erillisalue länsi-Skandinaviassa (pensaskanerva). Neljässä suvussa yhteensä 78 lajia, joista tamariskeja (Tamarix) 55 ja pensaskanervia (Myricaria) 10. 
    Kevättamariski (Tamarix tetrandra). – Javier martin [Public domain], from Wikimedia Commons.
  3. Lyijykukkakasvit, Plumbaginaceae. Monivuotisia ruohoja, pensaita ja köynnöksiä. Lähes koko maapallo, runsaiten Pohjois-Amerikan ja Euroopan rannikkoalueilla. Sukuja 30, lajeja 725; mm. laukkaneilikat (Armeria, 100 lajia), sinikot (Ceratostigma, 8 lajia), viuhkiot (Limoniastrum, 9 lajia), ikiviuhkot (Limonium, 350 lajia), lyijykukat (Plumbago, 24 lajia), ikitähkät (Psylliostachys, 10 lajia). 
    Sini-ikiviuhko (Limonium sinuatum). – I, Nevit Dilmen [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)].
  4. Tatarkasvit, Polygonaceae. Yksi- ja monivuotisruohoja, pensaita, puita ja köynnöksiä. Lähes koko maapallo. 50 sukua, 1200 lajia; mm. röyhytattaret (Aconogonon), koralliköynnökset (Antigonon, 9 lajia), konnantattaret (Bistorta), norsunkorvat (Coccoloba, 120 lajia), piikkihierakat (Emex, 2 lajia), pumissit (Eriogonum, 250 lajia), viljatattaret (Fagopyrum, 17 lajia), kiertotattaret (Fallopia, 12 lajia), nauhapensaat (Homalocladium, 1 laji), kurjentattaret (Koenigia), lankaköynnökset (Muehlenbeckia, 19 lajia), haprot (Oxyria, 1 laji), ukontattaret (Persicaria, 235 lajia), pihatattaret (Polygonum, 15 lajia), raparperit (Rheum, 60 lajia), hierakat (Rumex, 200 lajia). 
    Eriogonum crocatum -pumissi. – No machine-readable author provided. NoahElhardt assumed (based on copyright claims). [CC BY-SA 2.5 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.5)], via Wikimedia Commons.
  5. Kihokkikasvit, Droseraceae. Yksi- tai monivuotisia hyönteissyöjäruohoja, kosteikkokasveja eräät jopa vedessä kelluvia. Koko maapallo. Sukuja kolme, lajeja 130; mm. kihokit (Drosera, 128 lajia).
    Kihokkien lehdet ovat muuntuneet hyönteispyydyksiksi. – Jan Wieneke [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons.
  6. Kannukasvit, Nepenthaceae. Yksineuvoisia lihansyojäkasveja, jotka kasvavat maan pinnalla tai epifyytteinä; köynneliäitä tai pensasmaisia. Enimmäkseen trooppinen Itä- ja Kaakkois-Aasia, myös mm. Madagaskar. Vain kannukasvien suku, Nepenthes, jossa 150 lajia. 
    Kannukasvien lehden kärki on muuntunut kannumaiseksi pyyntielimeksi. Kansi suojaa sadevedeltä ja ruoansulatusnesteen laimenemiselta. – Thomas Gronemeyer [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)].
  7. Drosophyllaceae. Hyönteissyöjäruohoja, juuret puutuvia, pääjuurellisia. Iberian niemimaan lounaiskolkka, pohjoisin Marokko. Yksi laji: Drosophyllum lusitanicum
    Drosophyllum lusitanicum. – Javier martin [Public domain], from Wikimedia Commons.
  8. Dioncophyllaceae. Köynneliäitä pensaita, liaaneja; lehdet vuorottaisesti, ruodittomia ja korvakkeettomia. Länsi-Afrikan ja Kongon sademetsät. Kolme yksilajista sukua.
  9. Ancistrocladaceae. Liaaneja ja lamoavia pensaita; oksien kärjet koukkumaisia. Laajalti Vanhan maailman tropiikki. Ainoassa suvussa, Ancistrocladus, 21 lajia. 
    Ancistrocladus tectorius. – Roy Bateman [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], from Wikimedia Commons.
  10. Rhabdodendraceae. Pensaita ja pieniä puita. Guianan alue ja Koillis-Brasilia. Yksi suku, Rhabdodendron, jossa kolme lajia (yksi todennäköisesti hävinnyt).
  11. Vuohenpuksiokasvit, Simmondsiaceae. Ainavihantia, yksineuvoisia pensaita, joiden lehdet nahkeita,  harmahtavia ja korvakkeettomia. Lounaisen Pohjois-Amerikan autiomaat. Yksi laji: vuohenpuksio (jojoba), Simmondsia chinensis
    Vuohenpuksion marjoja. – Lazaregagnidze [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], from Wikimedia Commons.
  12. Physenaceae. Pensaita ja puita; lehdet vuorottaisesti, yksinkertaisia, lyhytruotisia, ruoti nivelikäs, korvakkeettomia. Madagaskarin itäosat. Ainoassa suvussa, Physena, kaksi lajia.
  13. Asteropeiaceae. Puita, lamoavia pensaita. Madagaskar. Heimon ainoassa suvussa, Asteropeia, on kahdeksan lajia.
  14. Macarthuriaceae. Kovia ja törröttäviä monivuotisruohoja; varret vihreitä,  toisinaan tyvestä puutuneita. Australian eräät rannikkoalueet. Vain yksi 10-lajinen suku, Macarthuria
    Macarthuria australis. – MargaretRDonald [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], from Wikimedia Commons.
  15. Microteaceae. Yksivuotisia ruohoja, joskus tyvestä hieman puutuvia. Trooppinen Amerikka. Ainoassa suvussa, Microtea, yhdeksän lajia.
  16. Kohokkikasvit, Caryophyllaceae. Enimmäkseen yksi- tai monivuotisia ruohoja, joskus pieniä pensaita, harvoin pikku puita. Koko maapallo, lajikirjo runsain lauhkeassa vyöhykkeessä. 91 sukua, lajeja 2625; mm. piikkilehdet (Acanthophyllum, 57 lajia), aurankukat (Agrostemma, 2 lajia), raipikit (Bufonia, 20 lajia), härkit (Cerastium, 100 lajia), arhot (Arenaria, 300 lajia), pikkuvuohenpolvet (Chaetonychia, 1 laji), varsanpolvet (Corrigiola, 10 lajia), neilikat (Dianthus, 320 lajia), rotkokukat (Dicheranthus, 1 laji), piikkikohokit (Drypis, 1 laji), paljikit (Gymnocarpos, 10 lajia), harsot ja raunikit (Gypsophila, 150 lajia), tyräruohot (Herniaria, 48 lajia), sarjahärkit (Holosteum, 4 lajia), suola-arhot (Honckenya, 1 laji), rustokit (Illecebrum, 1 laji), rennokit (Lepyrodiclis, 3 lajia), jäsenyrtit (Loeflingia, 7 lajia), nädät (Minuartia, 55 lajia), lehtoarhot (Moehringia, 25 lajia), vuohenpolvet (Paronychia, 110 lajia), kehtoneilikat (Petrorhagia, 33 lajia), herikit (Polycarpaea, 50 lajia), kynsiyrtit (Polycarpon, 10 lajia), haarikot (Sagina, 20 lajia), suopayrtit (Saponaria, 40 lajia), jäsenruohot (Scleranthus, 10 lajia), kohokit (Silene, 700 lajia), hatikat (Spergula, 5 lajia), solmukit (Spergularia, 60 lajia), tähtimöt (Stellaria, 120 lajia), toukokukat (Vaccaria, 1 laji). 
    Nurmikohokki (Silene vulgaris). – Michael H. Lemmer [CC BY-SA 2.5 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.5)], via Wikimedia Commons.
  17. Achatocarpaceae. Pensaita ja pieniä puita, joiden oksat usein piikkisiä. Kalifornia, Texas, Meksiko, Keski-Amerikka, pohjoinen Etelä-Amerikka sekä erillisalue etelämpänä. Kaksi sukua, joissa 11 lajia.
  18. Revonhäntäkasvit (savikkakasvit), Amaranthaceae. Yksi- ja kaksineuvoisia, yksi- ja monivuotisia ruohoja, pensaita, harvoin köynnöksiä ja puita. Lähes koko maapallo. Sukuja 170, lajeja 2040; mm. rustoruohot (Polycnemum, 8 lajia), tähkähännät (Achyranthes, 9 lajia), karvahännät (Aerva, 9 lajia), kaijalehdet (Alternanthera, 80 lajia), revonhännät (Amaranthus, 70 lajia), poukkiot (Bosea, 3 lajia), kukonharjat (Celosia, 65 lajia), pallohännät (Gomphrena, 125 lajia), sumayrtit (Hebanthe, 7 lajia), punalehdet (Iresine, 70 lajia), silkkitassut (Ptilotus, 90 lajia), suolasormiot (Arthrocnemum, 5 lajia), maltsat (Atriplex, 250 lajia), hörtsöt (Axyris, 5 lajia), juurikkaat (Beta, 12 lajia), savikat (Chenopodium, 110 lajia), kurmiot (Corispermum, 65 lajia), köynnöspinaatit (Hablitzia, 1 laji), saksaulit (Haloxylon, 26 lajia), hopealehdet (Maireana, 57 lajia), suolasavikat (Monolepis, 6 lajia), suolayrtit (Salicornia, 10 lajia), otakilokit (Salsola, 130 lajia), suolasormikit (Sarcocornia, 15 lajia), pinaatit (Spinacia, 3 lajia), kilokit (Suaeda, 110 lajia), nivelsarvet (Tecticornia, 3 lajia), vaappiot (Traganum, 2 lajia). 
    Atriplex gardneri -maltsa. – Matt Lavin [CC BY-SA 2.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)], via Wikimedia Commons.
  19. Stegnospermataceae. Pieniä puita ja pensaita, rento-oksaisia ja köynnösmäisiä. Sonoran autiomaa, Meksikonlahden rantamaat Texasissa ja Meksikossa, Isot Antillit. Stegnosperma on ainoa suku, siinä kolme lajia. 
    Stegnosperma cubense. – Dick Culbert from Gibsons, B.C., Canada [CC BY 2.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons.
  20. Limeaceae. Tavallisesti maanmyötäisiä yksi- tai  monivuotisruohoja, tyveltään usein puutuneita. Afrikan, Arabian ja Intian kuivat osat. Ainoassa suvussa, Limeum, 21 lajia. 
    Limeum africanum. – Malcolm Manners [CC BY 2.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons.
  21. Lophiocarpaceae. Ruohoja, toisinaan tyvestään puutuvia. Laikuttaisesti Etelä- ja Itä-Afrikassa, Arabiassa ja Intiassa. Sukuja 2, lajeja 6.
  22. Kewaceae. Yksi- tai monivuotisia, joskus hieman puutuvatyvisiä ruohoja. Enimmäkseen Etelä-Afrikka, myös idässä Etiopiaan saakka, St. Helena, Madagaskar. Ainoassa suvussa, Kewa, 8 lajia. 
    Kewa angrae-pequenae. – yakovlev.alexey from Moscow, Russia [CC BY-SA 2.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)], via Wikimedia Commons.
  23. Barbeuiaceae. Liaaneja, joiden lehdet korvakkeettomia, yksinkertaisia ja kierteisesti järjestyneitä. Madagaskar. Yksi laji: Barbeuia madagascariensis.
    Barbeuia madagascariensis. – A. Faguet [Public domain], via Wikimedia Commons.
  24. Gisekiaceae. Säännöllisesti haaratuvia, maassa matavia ruohoja. Kuivat alueet Afrikassa, Arabiassa ja Etelä-Aasiassa. Ainoassa suvussa, Gisekia, 7 lajia tai yksi muunteleva. 
    Gisekia pharnacioides. – William Roxburgh (1751-1815) [Public domain], lähde: Wikimedia Commons.
  25. Päivikkikasvit, Aioaceae. Mehikasvimaisia yksi- ja monivuotisruohoja ja pensaita, lehdet tavallisesti vastakkaisia ja meheviä. Lämpimät, kuivat ja talvisateiset alueet kautta maapallon. 113 sukua ja 1900 lajia; mm. päivikit (Aizoon, 13 lajia), Antimima (101 lajia), keltapäivikit (Carpanthea, 1 laji), mehipäivikit (Carpobrotus, 13 lajia), sorakit (Conophytum, 86-260 lajia), piikkipäivikit (Delosperma, 155 lajia), pulskapäivikit (Disphyma, 5 lajia), päivänkukat (Dorotheanthus, 7 lajia), jääruohot (Drosanthemum, 107 lajia), pikkupäivikit (Faucaria, 6 lajia), kielikit (Glottiphyllum, 16), helopäivikit (Lampranthus, 218 lajia), kivikukat (Lithops, 37 lajia), jääpäivikit (Mesembryanthemum, 100 lajia), särmikit (Oscularia, 23 lajia), tähtipäivikit (Sesuvium, 22 lajia), Ruschia (219 lajia), lamopinaatit (Tetragonia, 57 lajia). 
    Conophytum calculus -sorakki. – Abu Shawka [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], from Wikimedia Commons.
  26. Kermesmarjakasvit, Phytolaccaceae. Monivuotisia ruohoja, pensaita, puita ja puutuvavartisia köynnöksiä. Kanadan eteläosista Uruguayhin, trooppinen ja itäinen Afrikka, Madagaskar, Itä- ja Kaakkois-Aasia. Viisi sukua, 33 lajia; kermesmarjat (Phytolacca, 25 lajia). 
    Lännenkermesmarja (Phytolacca americana). – PhytoplanktonSandwich [CC0], from Wikimedia Commons.
  27. Verimarjakasvit, Petiveriaceae. Puita, pensaita, köynnöksiä ja ruohoja, joskus piikkisiä, toisinaan valkosipulintuoksuisia. Erityisesti trooppinen Amerikka, myös Itä-Australia, Uusi-Kaledonia ja Uudet-Hebridit. 9 sukua, 20 lajia; verimarjat (Rivina, 1 laji). 
    Verimarja (Rivina humilis). – Veronika Štíchová [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], from Wikimedia Commons.
  28. Rasvakkikasvit, Sarcobataceae. Sukkulenttisia, yksi- tai kaksineuvoisia pensaita, varren nivelissä piikkipari. Läntinen Pohjois-Amerikka, erityisesti suolamailla. Ainoassa suvussa kaksi lajia (rasvakit, Sarcobatus). 
    Preeriarasvakki (Sarcobatus vermiculatus). – Matt Lavin from Bozeman, Montana, USA [CC BY-SA 2.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)], via Wikimedia Commons.
  29. Ihmekukkakasvit, Nyctaginaceae. Moni- ja yksivuotisia ruohoja, pensaita, puita ja piikkisiä köynnöksiä. Tropiikki, eräillä lauhkeilla (temperaattisilla) alueilla. Sukuja 27, 355 lajia: mm. hiekkaverbenat (Abronia, 24 lajia), ihmeköynnökset (Bougainvillea, 18 lajia), nupikit (Commicarpus), ihmekukat (Mirabilis, 60 lajia), pisonia (Pisonia, 40 lajia). 
    Mökinihmekukka (Mirabilis jalapa). – KENPEI [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons.
  30. Mattiokasvit, Molluginaceae. Yksi- ja monivuotisruohoja, patjakasveja. Tropiikki, subtropiikki, osin myös temperaattisilla alueilla varsinkin Pohjois-Amerikassa. 11 sukua, 96 lajia: mm. mehukit (Glinus, 10 lajia) ja mattiot (Mollugo, 15 lajia). 
    Kiehkuramattio (Mollugo verticillata). – Krzysztof Ziarnek, Kenraiz [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], from Wikimedia Commons.
  31. Hetekaalikasvit, Montiaceae. Yksi- tai monivuotisruohoja, harvoin tyveltä puutuvia tai patjamaisia. Enimmäkseen pohjoinen pallonpuolisko, Andit, Itä-Afrikka, Australia. Sukuja 10, lajeja 295: mm. hetekaalit (Montia, 12 lajia), sailiot (Calandrinia, 150 lajia), kisantit (Cistanthe, 35 lajia), kleitoniat (Claytonia, 27 lajia), levisiat (Lewisia, 19 lajia). 
    Calandrinia colchaguensis -sailio. – Dick Culbert from Gibsons, B.C., Canada [CC BY 2.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons.
  32. Kaktiokasvit, Didiereaceae. Tavallisesti yksineuvoisia kserofyyttisiä puita ja pensaita, joskus köynnöksiä; pitkä- ja lyhytversot selvästi erottuvia. Madagaskar, Itä-, Kaakkois- ja Lounais-Afrikka. 7 sukua, 22 lajia: mm. okiot (Alluaudia, 6 lajia), vahiot (Ceraria, 7 lajia), kaktiot (Didierea, 2 lajia), pensasportulakat (Portulacaria, 2 lajia).
    Ceraria namaquensis -vahio. – Frank Vincentz [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], from Wikimedia Commons.
  33. Basellakasvit, Basellaceae. Monivuotisia köynnöksiä ja ruohoja, joilla tavallisesti turvonneet juuret tai mukulat. Trooppinen Amerikka ja Afrikka. 4 sukua, lajeja 19: mm. mukulapinaatit (Anredera, 12 lajia), malabarinpinaattiot (Basella, 5 lajia), ullucot (Ullucus, 1 laji). 
    Mukulapinaatti (Anredera cordifolia). – Forest & Kim Starr [CC BY 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/3.0)].
  34. Halophytaceae. Sukkulenttisia, kaksineuvoisia, haarovia yksivuotisruohoja. Patagonian suolakot. Yksi laji: Halophytum ameghinoi.
  35. Talinaceae. Yksi- ja monivuotisia ruohoja, joilla usein mukulajuuria. Trooppinen ja subtrooppinen Amerikka, Afrikka ja Madagaskar. Kahdessa suvussa yhteensä 28 lajia.
  36. Portulakkakasvit, Portulacaceae. Sukkulenttisia yksi- ja monivuotisruohoja, joilla usein mukulajuuria ja joko suikertavat tai pystyt varret. Tropiikki, temperaattinen vyöhyke, eniten lajeja Amerikassa. Yksi suku, portulakat (Portulaca), siinä 115 lajia. 
    Vihannesportulakka (Portulaca oleracea). – Mokkie [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], from Wikimedia Commons.
  37. Mehikkikasvit, Anacampserotaceae. Monivuotisia, sukkulenttisia, lehtiruusukkeisia ruohoja; joskus puutuvatyvisiä, mehevävartisia ja lyhytnivelisiä. Laikuttainen levinneisyys: Pohjois-Amerikan lounaisosa, Bolivia, Etelä-Afrikka, Somalia, Djibouti, Jemen sekä Etelä-Australia. 4 sukua, 27 lajia: mm. mehikit eli mehiportulakat (Anacampseros, 14 lajia) ja mehisuomukit (Avonia, 11 lajia). 
    Anacampseros rufescens -mehikki. – Frank Vincentz [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], from Wikimedia Commons.
  38. Kaktuskasvit, Cactaceae. Monivuotisia, ainavihantia puita, pensaita ja köynnöksiä, muodoiltaan hyvin vaihtelevia. Amerikka Kanadasta koko Etelä-Amerikkaan asti, yksi korallikaktuslaji esiintyy myös trooppisessa Afrikassa ja Madagaskarista Sri-Lankaan. Sukuja 94, lajeja 1150; mm. käärmekaktukset (Aporocactus), kivikaktukset (Ariocarpus, 6 lajia), piispanhatut (Astrophytum, 6 lajia), etelänopuntiat (Austrocylindropuntia), tyynykaktukset (Aztecium, 2 lajia), brasilianopuntiat (Brasiliopuntia), lieriökaktukset (Browningia, 8 lajia), jättikaktukset (Carnegiea, 1 laji), vaarinkaktukset (Cephalocereus, 3 lajia), pylväskaktukset (Cereus, 20 lajia), hopeapylväät (Cleistocactus, 32 lajia), vahakaktukset (Copiapoa, 19 lajia), piikaktukset (Coryphantha, 48 lajia), lieriöopuntiat (Cylindropuntia), napakaktukset (Discocactus, 10 lajia), neidonhovikaktukset (Disocactus, 11 lajia), siilikaktukset (Echinocactus, 5 lajia), piirikaktukset (Echinocereus, 55 lajia), poimukaktukset (Echinofossulocactus), pallokaktukset (Echinopsis, 65 lajia), lehtikaktukset (Epiphyllum, 12 lajia), suppilokaktukset (Eriosyce, 30 lajia), keräkaktukset (Escobaria), villakaktukset (Espostoa, 9 lajia), ukinkaktukset (Espostoopsis, 1 laji), rautakaktukset (Ferocactus, 25 lajia), pallerokaktukset (Gymnocalycium, 43 lajia), ruostekaktukset (Haageocereus, 19 lajia), kellokaktukset (Hamatocactus), patukaktukset (Harrisia, 7 lajia), kausikaktukset (Hatiora, 5 lajia), metsäkaktukset (Hylocereus, 13 lajia), lumikorallikaktukset (Lepismium, 15 lajia), sormikaktukset (Leuchtenbergia, 1 laji), meskaliini- eli myrkkykaktukset (Lophophora, 3 lajia), syyläkaktukset (Mammillaria, 135 lajia), toppakaktukset (Matucana), melonikaktukset (Melocactus, 33 lajia), härmekaktukset (Myrtillocactus, 4 lajia), suppilokaktukset (Neoporteria), artisokkakaktukset (Obregonia, 1 laji), opuntiat (Opuntia, 110 lajia), pilarikaktukset (Pachycereus, 12 lajia), kuulakaktukset (Parodia, 50 lajia), neulakaktukset (Pediocactus, 6 lajia), hilakaktukset (Pelecyphora 2 lajia), puukaktukset (Pereskia, 17 lajia), rankokaktukset (Pereskiopsis, 6 lajia), liskokaktukset (Pfeiffera), karakaktukset (Quiabentia, 2 lajia), pyörökaktukset (Rebutia, 26 lajia), korallikaktukset (Rhipsalis, 35 lajia), talvikaktukset (Schlumbergera, 6 lajia), kynsikaktukset (Sclerocactus, 17 lajia), yökaktukset (Selenicereus, 11 lajia), äikäkaktukset (Stetsonia, 1 laji), käpykaktukset (Strombocactus, 1 laji), keijukaktukset (Turbinicarpus), soppikaktukset (Uebelmannia, 3 lajia). – Suvut, joiden lajimäärää ei ole ilmoitettu, kuuluvat johonkin toiseen uusimman kaktussystematiikan  sukuun. 
    Mammillaria spinosissima -syyläkaktus. – Rationalobserver [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)], from Wikimedia Commons.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *